Ohita navigointi

Luvallinen graffitipaikka Helsinkiin?

Valtuuston istuntoa

Helsingin kaupunginvaltuustossa keskusteltiin värikkäästi graffiteista torstaina 26.05.04. Helsingiin tahdotaan luvallisia graffitigallerioita ja kaupunginvaltuusto on oikea paikka asian päättämiseen.

Paavo Arhinmäki ja muita kaupunginvaltuuttettuja tekivät aloitteen (nro. 32) luvallisen graffitigallerian saamiseksi Helsinkiin:


Kulttuurikaupunkina Helsingin pitäisi tukea myös erilaisia alakulttuureja ja pienempiä taidemuotoja. Me aloitteen allekirjoittaneet valttuutetut pyydämmekin kaupunkia selvittämään ja osoittamaan paikkoja, joihin voisi ohjata graffititaiteilijoita malaamaan vapaasti ja laillisesti.

Eri virastojen lausunnoista ilmenee, että asiaan liittyy näkökohtia sekä puolesta, että vastaan. Keskeistä on, että graffititaiteen varjolla ei voida sallia ilkivaltaa, eikä töhrintä luonteista toimintaa. Aloitteessa on korostettu, että kyse olisi valvotusta, järjestetyissä oloissa tapahtuvasta mahdollisuudesta toteuttaa graffititaidetta.

Kaupunginhallitus esittääkin, että nuorisoasiainkeskuksen johdolla ja sen alaisuudessa mahdollistetaan erityyppisiä laillisia graffitigallerioita ja samalla selvitettäisiin riippumattoman tutkimuksen keinoin, mikä on niiden vaikutus kaupungin ja laillisten paikkojen lähialueiden graffittien maalaukseen ja tagien tekemiseen.


Paavo Arhinmäen (vas.) esitys aloitteen palauttamisesta, koska vastaus ei perustu tutkimusnäytöön, hävisi äänestyksessä luvuin 58-21.

Paavo Arhinmäki
Vanhalla Raatihuoneella taisteltiin luvallisen graffiti paikan puolesta.

Helsingin kaupungin valtuuston kokouksessa keskiviikkona 26.05.04 käsiteltiin aloitetta, joka antaisi toteutuessaan nuorille graffititekijöille mahdollisuuden toteuttaa taidettaan luvallisesti esimerkiksi nuorisoasiainkeskuksen osoittamassa tilassa.

Valtuuston kokouksessa edustajat pohtivat mm. sitä lisäisikö laillinen graffititila alueen ympäristöön kohdistuvaa töhrintää.
-"Se on varma, että laittomia graffiteja tulee siitä huolimatta, miten kaupunki tähän suhtautuu", aloitteen esittelijä Paavo Arhimäki (vas.) sanoi puheessaan.

Hankeen alullepanija Paavo Arhinmäki haluaa laillisen paikan graffitien teolle Helsinkiin. Tätä hän perustelee sillä, ettei graffitimaalareita tarvitse ajaa marginaaliin rikollisiksi. Lisäksi hän toivoo, että graffititaide tunnustettaisiin taiteena. Hänen mielestään on valitettavaa, että rakennusviraston virkamiehillä on monopoliasema graffiteja koskevissa lausunnoissa.

Arhinmäki painottaa, että kaupungin taidetahot (kaupungin taidemuseo ja kulttuuriasiankeskus) tarjoavat tämän graffitityön vetovastuuta nuorisoasiainkeskukselle. Nuorisolautakunta on ehdottanut lupapaikkojen perustamista ja seurantatutkimusta luvallisen graffitin vaikutuksista. Hän toivoo lisäksi tutkittuja perusteita Stop Töhryille-projektia vetävän HKR-Tekniikan väittämien taustoille.

Paavo Arhinmäki kritisoi 0-toleranssia ilmiönä, sillä silloin nuorten alakulttuuri ajetaan vastakulttuuriin. Seuraksena voi olla nuorten kosketuksen hiipuminen yhteiskuntaan. Arhinmäki kuuluttaa nuorisotyössä oltavan mahdollisuuksia kohdata vakavasti syrjäytymisvaarassa olevia nuoria heidän omalla kentällään. Luvallinen graffitipaikka mahdollistaa nuorisotyöntekijöille kohtaamiset nuorten kanssa.
Luvallisen graffitipaikan toiminnan lopetuksella oli Vaasassa näkyvät seuraukset.

- "Vaasassa tilanne on riistäytäytynyt käsistä", Paavo Arhimäki lainasi komisario Kauko Harjulan haastattelua Pohjalainen -lehdessä viitaten Vaasan luvallisen graffitipaikan katoamisen seurauksiin. Tällä Arhimäki toi esille sen, kuinka paljon luvallinen graffitipaikka mahdollisesti vähentäisi luvatonta töhrimistä.

Aloitteen ideana olisikin tarjota nuorille paikka, jossa he pääsisivät luvallisesti tekemään graffiteja, joka osaltaan voisi vähentää luvattomien graffitejen tekoa. Näin voitaisiin ehkäistä tiettyjen nuorten syrjäitymisriskiä ja rikoskierrettä.

Loppuun Arhinmäki ehdotti asian palauttamista lisäselvitykseen, jotta kaikille graffitiin liittyville väittämille saataisiin fakta-selvitys.
Arhinmäki tenttasi tarkennuksia apulaiskaupunginjohtajilta

Arhinmäki kysyi apulaiskaupunginjohtaja Ilkka-Christian Björklundilta miten hän kokee Helsingin kaupungin rakennusviraston 0-toleranssin vaikutukset nuorisotyön keinoihin graffitiasioita käsiteltäessä. Björklundin mukaan graffiteista ei puhuta taidepolittisesti, vaan graffitien suhteesta ilkivaltaiseen töhrimiseen. Hänen mukaansa on olemassa kaksi koulukuntaa. Helsingin kaupungin Stop Töhryille-projekti edustaa Yhdysvalloista omaksuttua Broken Windows-teoriaa. Siihen olennaisesti kuuluu töhryjen nopea poistaminen ja tekijöiden aktiivinen kiinniotto. Tämä on toiminut tehokkaasti. Hän heittää ilmoille kysymyksen, kuinka rikoksen torjuntaan tulisi suhtautua? Valittavana on rakennusviraston ns.0-toleranssi ja nuorisoasiainkeskuksen edustama pedagoginen-linja.

Arhinmäki kommentoi takaisin Broken Windows-teoriaa yleisesti pidettävän arvelluttavana, sillä se on luotu kovaa rikollisuutta vastaan, eikä jyrkkyydellään muutoinkaan sovi suomalaiseen kulttuuriin. Lisäksi hän jätti ilmaan kysymyksen saako graffitia nuorisotyöllisenä keinona käyttää.

Sauri sai Arhimäeltä haasteen vastata allekirjoittaako hän rakennusviraston muistion väittämät. Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri kuittasi kritiikit Stop Töhryille-kampanjasta sanoen sen toimivan valtuuston päätöksellä ja sen asettamilla tavoitteilla. Hän sanoi olevan näyttöä siitä, että laillinen graffiti lisää luvatonta graffitia. Henkilökohtaisesti hän sanoi huumorintajun olevan koetuksella, kun julkisia joukkoliikennevälineitä tuhotaan. Loppuun hän toteaa, että jos on olemassa parempi keino poistaa taikka vähentää graffitiongelma, on hän valmis kuuntelemaan.
Sirkka Ingervolla positiivisiä kokemuksia luvallisesta graffititapahtumasta

"Jos Picasso eläisi, hän maalaisi graffiteja", Sirkka Ingervo (vihr.) sanoi. Hän kertoi omakohtaisia kokemuksia työssään Espoon nuorisotyössä, jossa hän kohtasi luvallisessa maalaustapahtumassa graffitimaalareita. Nuoret maalarit kertoivat hänelle kokeneensa tulleen kuuluiksi ja hyväksytyiksi, kun heille tarjottiin mahdollisuus lailliseen graffitimaalaamiseen. Ingervo väittää, että "Vielä parempaa taidetta syntyisi, jos ei tarvitsisi juosta virkavaltaa karkuun".

Mielipiteitä puolesta ja vastaan

Sari Sarkomaa (kok.) ihmettelee Stop Töhryille -projektin leimaamista, eikä pidä kaupunginhallintokuntien vastakkain asettelusta. Hän puoltaa 0-toleranssilinjaa, vaatimalla nuorille tiukempia rajoja, sillä "rajat on rakkaus".

Olli Salin (vas.) kertoi omakohtaisista kokemuksista sosiaalivirastossa sovittelutoiminnasta Stop Töhryille- projektin tiimoilla kiinni jäänneille graffitimaalareille. 90-luvun lopulla sosiaalityön näkökulmia pidettiin enemmän esillä sovittelutyössä. Nykyinen Stop Töhryille-projektin rangaistuslinja on koventunut jopa käräjäoikeutta kovempiin asenteisiin. Lisäksi Salin kertoo asuneensa 10 vuotta Malminkartanossa. Malminkartanon junatunneliin tehtiin tilaustyönä graffitia, koska tunnelia oli töhrittty jatkuvasti. Junatunneli maalattiin 90-luvun alussa ensimmäisen kerran ja vuonna -96 toisen kerran. Molemmilla kerroilla maalaus sai olla miltein koskemattomana noin 4-5 vuotta. Nykyään hän asuu Hämeentien varrella. Siellä taloja töhritään ja puhdistetaan viikottain. Hän kysyy onko Stop Töhryille-projekti onnistunut tässä kohtaan.

Matti Ehnroth (kok.) toisti suoraan kaupunginvaltuutetuille jaetun aloite 32:den mukana tulleen liitteen väittämiä. Hänen mukaansa laillisesta graffiteista graffitit leviävät lähiympäristöön. Graffitit ja tagit ovat jengien reviirimerkkejä. Helsingissä ei hänen mukaansa saa olla luvallisia graffitipaikkoja, sillä niillä annetaan väärä viesti maalareille. Nuoret eivät pysty hänen mielestään erottamaan laillista ja laittonta graffitia. Hän lisäsi, että graffitin tekijät eivät ole aina nuoria , vaan saattavat olla jopa neljänkymmenen kummallakin puolen. Jengiytyneistä töhrijöistä vakavimmat tapaukset ovat olleet jopa useita kertoja vankiloissa.

Tuomas Rantanen (vihr.) haluaa, että graffititoimintaa "rikastettaisiin muullakin tavoin, kuin kriminalisoiden tätä toimintaa". Stop Töhryille-projektin rinnalle olisi otettava pedagoginen toimintatapa kohdattaessa nuoria maalareita. Lisäksi hän peräänkuuluttaa hallintokuntien keskinäistä vuorovaikutusta.

Riikka Kämppi (vih.) kannatti hallintokuntien yhteistyötä, eikä halua, että kaksi organisaatiota (Rakennusvirasto ja Nuorisoasiainkeskus) toimii keskenään vastakkain.

Pekka Myllykoski (vihr.) sanoi, että "0-toleranssi kärjistää ongelmia".

Sari Näre (vihr.) puoltaa jopa Kekkosen aikaisia ajatuksia, joiden mukaan vastakulttuurien integroituminen (sekoittuminen) valtakulttuuriin vähentää ääri-ilmiöitä.

äänestystulos



Milla Kaikkonen, Saija Salonen ja Jonne Laakso 04.06.04
toimitus@toimitus.hattu.net

Katso myös
» Helsingin kaupunginhallituksen mietintö/8. Aloite #32. (PDF)
» Päätöksenteko Helsingissä