Ohita navigointi

DMBSTR – lauluja rakkaudesta

DMBSTR bändin pojat piirretyinä

Kauhavalta kotoisin oleva poppipunkkia soittava DMBSTR on vuosien varrella saanut mainetta Espanjassa asti, mutta Madridin pommi-iskuun bändi on syytön.

Kauhava 1996. Lukiolaiset Jaska, Antti ja Matti olivat jo aiemmin soitelleet kolmistaan. Silloin laulajaksi bändiin tuli Jekki. Näin syntyi iloista ja melankolista poppipunkkia soittava bändi nimeltä Dummy.
- Ensimmäinen biisi oli Jesus is a fake, mutta se sensuroitiin, ni siitä tuli This is all fake. Siinä tais olla liian rankat sanat pohjalaiseen mielenkuvaan.
- Sillon meillä oli tosi kantaaottavat sanat, nykyään me lauletaan vaan tytöistä ja rakkaudesta, rumpali Jaska sanoo laulajabasisti Matin nauraessa vierellä.
Jaska oli alussa ainoa ajokortin omistava, kun taas Matti ainoa, jolla oli auto.
- Volkswagen Passat vuosimallia -88. Sillä mentiin joka paikkaan; kaikki kamat mahtu sinne, miniatyyrisoittimetkin.

Dummyn ensimmäinen levy, X-rated Spacetricks ilmestyi vuonna 1997, ja se otettiin hyvin vastaan; 500 levyn painoksesta mitään ei ole jäljellä.
- Niitä levyjä myytiin aika pitkälti kädestä käteen. Mentiin levyfirmaan ja kysyttiin, haluaako ne ostaa levyjä, Matti sanoo ja jatkaa: - Kanadan Torontossa, maailman suurimmassa kauppakeskuksessa on muuten toi levy hyllyssä.
Dummy sai jossain vaiheessa levytyssopimuksenkin kanadalaiselta levy-yhtiöltä United Recordsilta, jonka listoilla oli myös muun muassa kaveribändi The Odorants.
- Tapasin Odoranttien Jaakko Sloten intissä, ja se kerto, että niillä on diili siellä, Jaska muistelee.
- Otettiin sit yhteyttä sinne levy-yhtiöön, ja ne tykästy, Matti sanoo.
United Records päätti kuitenkin mennä yhtäkkiä konkurssiin bändeilleen ilmoittamatta.
- Se oli vähän hämärä juttu. Kukaan ei oikeen tiedä, mikä se oli.

Vuonna 2002 laulaja Jekki jätti bändin, ja basistina ja taustalaulajana toiminut Matti rupesi hoitamaan laulupuolta.
- Jekkiä kutsu perhe. Sillä on tenavia ja kaikenmoista, niin sillä ei ollu aikaa niin paljoo. Tommosessa musiikissa on tärkeetä, että porukka heiluu ja sekoilee yhdessä muutenkin kuin vain soittamisen yhteydessä.

Dummy-nimi on sittemmin jäänyt historiaan, kun nimi vaihtui ensin Dumbsteriksi ja sitten DMBSTR:ksi. Siis mikä?
- Toi DMBSTR on sama ku Dumbster. Se ainaki jää varmaan ihmisten mieleen. ”Se on se bändi, jolla on joku ihme nimi!” Matti sanoo.
- On aina vaikeeta keksiä nimi. Jos muuttaa nimeä, ni sen uuden nimen pitää jotenkin liittyä siihen entiseen. Ei me voida yhtäkkiä olla joku ’Aavikon sininen’ tai vastaava, Jaska miettii.

Muitakin muutoksia bändissä tapahtui, kun bändi tarvitsi toisen kitaristin, ja vuonna 2003 bändiin tuli toiseksi kitaristiksi neljäs jäsen, tamperelainen Matte.
- Matte on vanha tuttu vuodelta -96. Oltiin samoissa bändiskaboissa, missä se soitti semmosessa bändissä ku Renhoek. Kyllähän hyviä kitaristeja on, mut pitää olla tuttu tyyppi ja semmonen, joka on oikeesti niinku rockpunk. Matte toi tosi paljon lisää uusia ideoita. Mä oon aina saanu tehdä mitä haluun, koska muut ei soita rumpuja, mut Matte soittaa myös rumpuja, niin se osaa sanoa, että ”Älä teekään noin, tee ehkä vähän tonne päin”, Jaska ylistää bändikaveriaan.

Ennen Maten liittymistä bändiin oli ehditty laittaa ulos vielä yksi levy, vain kolme euroa maksava kokoelmalevy Package Full of Goodies? – 25 Songs That Should Have Been Left Unsung, jolta vain yhdeksän biisiä oli ennen julkaistuja.
- Mulla ei oo kotona yhtäkään meidän levyä, ni oli kiva saada semmonen paketti, että jos tekee mieli kuunnella omaa musiikkia, ni on kaikki mukavat biisit samassa paketissa, Jaska sanoo ja jatkaa: - Itse asiassa mulla ei oo sitäkään levyä kotona, ku en mä tykkää kuunnella omaa musiikkia koko ajan. Sit se on kyllä ihan kiva, jos menee johonki bileisiin, missä se soi.

DMBSTR:n kanssa studiossa häärii bändin virallinen isähahmo Kimmo Ahola, joka on keikkaillut muun muassa The 69 Eyesin, Nightwishin ja The Rasmuksen kanssa.
- Se on Suomen huippuheppuja ja sattuu olemaan Kauhavalta. Meillä on itse asiassa nyt kaikki soittokamat Kimmon studioilla, ku meni bändikämppä alta.
Bändikämppä sijaitsi poikien vanhan ala-asteen pommisuojassa, mutta meni remonttiin, jolloin muutto oli edessä.
- Sain itse asiassa sen bändikämpän neljännellä luokalla, Jaska muistelee.
- Neuvottelin ala-asteen rehtorin kanssa siitä, ja tehtiin oikeen sopimus määräämättömäksi ajaksi. Siel on ollu loistavia kekkereitä.

Etäsoittoa
Pohjanmaalta tutuksi tulleita ovat myös Extreme Duudsonit, jotka soittivat DMBSTR:n musiikkia tv-jaksoissaan viime syksynä.
- Ollaan pyöritty samoissa bileissä Duudsonien kanssa, ja ne soitti ja kysy, että saisko käyttää meidän musiikkia, ja totta kai saa.

DMBSTR:n jäsenet asuvat ympäri Suomea; Jaska ja Matti Helsingissä, Matte Tampereella ja kitaristi Antti Kauhavalla. Treenit jäävät väkisinkin vähälle.
- Tosi harvoin päästään soittamaan, ku kaikki on siellä sun täällä ja kaikilla on omia juttuja. Mut kyllä mä uskon, että tässä joskus tapahtuu taas jotakin, Jaska sanoo.
- Joskus tehdään silleenkin biisejä, että noi soittaa Kauhavalta mulle Helsinkiin, ja mä laulan puhelimen välityksellä jotakin. Sit noi soittaa kitaraa siellä ja huutaa ”Kuuluuko, kuuluuko?”.
- Nokialle propsit siitä, Matti kiittää.

Bändin suunnitelmissa on suunnata studioon loppukeväästä, joka onkin ensimmäinen kerta studiossa Maten tultua kuvioihin mukaan.
- Ja nyt, kun Mattikin on oppinu laulamaan ja mä oon oppinu soittamaan rumpuja, ni on hyvä meininki, Jaska virnistää ja jatkaa:
- Ihan valehtelematta ja omaan torveen puhaltamatta meidän uusista biiseistä tulee ihan helvetin hauskoja, tosi hyviä biisejä.
Parempia kuin bändin suurimman vaikutteiden lähteen, NOFX:n biisit?
- Ei meitä voi verrata. Sama ku vertais raitiovaunua veturiin, normaaliin junaan, Matti kaavailee Jaskan ihmetellessä vieressä.
Isoja Espanjassa
DMBSTR:n ohella pojille jää aikaa muillekin musiikkiprojekteille. Matte soittaa rumpuja Jadecroon-bändissä ja Jaskalla on useampiakin projekteja.
- Mulla on mun pikkusiskon Suvin kanssa sellanen ku Plaino, joka on pitkäaikainen projekti, jossa on vierailevia tähtiä ja tähdenlentoja. Sen lisäks on yks sellanen elektropunkki-viritelmä.
Myös muita projekteja on mahtunut vuosien varrelle. Vuoden 1999 tienoilla Jaskalla ja Matilla oli The Cornhowlers –niminen projekti, jossa Matti soitti bassoa ja kitaraa, Jaska rumpuja ja kitaraa, ja lauluosuudet hoidettiin vuorotellen.
- Istuttiin treenikämpällä, jossa katottiin toisiamme silmiin ja ihmeteltiin, että tuleepas hienoja stemmoja. Pikkusisko laulo muutamassa biisissä backuppia ja Antti soitti parissa kitaraa, Jaska selostaa.
- Ne oli alun perin vähän niinku demon demoja, et ”näitä ruvetaan soittaa Dumbsterin kanssa”, mut ei me olla koskaan soitettu niitä kunnolla.

Seitsemän vuotta on kulunut siitä, kun Dummy sai alkunsa. Mikä on muuttunut?
- Musiikki on vähän rauhottunu tässä vuosien varrella, siihen on tullu enemmän melodiaa, ja nykyään sanoitukset pyörii iki-ihanan rakkauden ympärillä. Jos seurustelen jonkun kanssa, tulee söpöjä rakkausbiisejä, ja sitten kun menee poikki, tulee semmosia ”I never liked you anyway” –lyriikoita, kaikki lyriikat tekevä Jaska selittää.
- Mä en osaa keksiä sanoja ilman, että ne ois oikeesti jostain. Mä en tykkää siitä, että sanotaan vaan ”Meri on sininen, oloni on synkeä.”

Mainetta bändi on ehtinyt niittää jo ulkomailla asti.
- Me ollaan kuulemma uskomattoman isoja Espanjassa, ku täällä oli vaihto-oppilaana Espanjasta pikkusiskon kaveri, joka tykästy Dumbsteriin. Se otti levyn mukaan sinne, ja nyt siellä suhisee C-kasetit, ja porukka levittää ”Finnish band called Dumbster” –nimistä kopion kopion kopiota., Jaska kertoo.
- Onneks ei liity mitenkään tähän Madridin pommi-iskuun, Matti huomauttaa.
- Joo, me ei oltu sen takana.

DMBSTR ei ole koskaan halunnut laulaa suomeksi, vaikka olisikin saanut Poko Recordsilta levytyssopimuksen alkuaikoinaan, jos olisi vaihtanut kielen suomeen.
- Oltais oltu Juustopäät kakkonen, ni ei me haluttu semmosta, pojat tuumailevat.
- Ku on kuunnellu aina englanninkielistä musiikkia, ni jotenki on imeny sitä. Sitä paitsi kuulostaa paljon hienommalta sanoa ”Two words I’m waiting here: I’m sorry”, ku että ”Kaksi sanaa, mitä minä odottelen: Anteeksi”, Jaska sanoo.
Bändi ei omien sanojensa mukaan edes tarvitse levytyssopimusta tällä hetkellä.
- Mä oon aina ollu sitä mieltä, ettei se oo mikään itseisarvo, että pitää olla diili. Jos haluaa viedä musiikkia eteenpäin, sit pitää olla diili. Mut me ollaan laiskoja, Jaska sanoo.
- Sitä paitsi tuntuu siltä, että suomalaiset levy-yhtiöt ei oikeen tajua tätä punkkibändihässäkkää.
Hauskaa yhdessäoloa
DMBSTR tekee toisin kuin useimmat bändit: kehottaa ihmisiä polttamaan heidän levyjään runsain määrin ja jakamaan ihmisille.
- Pointti on se, että porukka saa kuulla meidän musaa. Sit jengi alkaa tuntee ja tietää tän bändin.
Pojat haluaisivatkin vain, että iso määrä ihmisiä kuulisi heidän musiikkiaan; raha ei ole tärkeää.
- Se on mukavaa, ku tehtiin toi edellinen levy, niin porukka oikeesti halus sitä, ja mikseri.netissä on kiva lukea ihmisten lähettämiä kommentteja. Yleensä ottaen se, että ihmiset kuulee meidän musiikkia, on tosi mukavaa. Jos menee johonkin mestaan, jossa joku kuuntelee meidän musiikkia, tulee aina helvetin hyvä fiilis.

DMBSTR:n parhaiksi ominaisuuksiksi pojat nimeävät hyvän porukan ja samanhenkisyyden.
- On kiva soitella nelistään ja haista pahalle jossain bändikämpällä. Kaikki on niin tuttuja, että jos joku on vitun pahalla päällä, niin saa olla.

Bändi merkitsee pojille yksinkertaisesti hauskaa yhdessäoloa.
- Matin ja Antin kanssa on aina ollu hauskaa tehdä musiikkia, Jaska sanoo.
- Huumori lentää, ja ideat ja ajatukset menee yhtä, pojat toteavat yhteen ääneen.



Milla Hannula Kuva: Jaska 01.04.04
fym@hattu.net

Katso myös
» DMBSTR:n biisejä osoitteessa
» Ääni ja Wimma 2004 - Bändikatselmus