Ohita navigointi

Ultra Bra lupaa: MELAA MEKKOON - Uutta albumia vanhalla työnimellä

Viime vuonna Ultra Bran kolmas albumi ja siitä seurannut valtaisa suosio nosti lopullisesti 90-luvun Agit Propiksi verratun ja aluksi vain opiskelijoiden suosikkina pidetyn yhtyeen koko kansan "olohuonebändiksi". Hittitehdasta voisi nimittää jopa Suomen Abbaksi ellei Ultra Bra olisi pitänyt vahvasti kiinni omasta taiteellisesti monipuolisesta tyylistään. Niinpä turhien vertailujen hakijat saavat sormi suussa etsiä c- ja d-vaihtoehtoja kuvauksiinsa kuten Curly sai huomata haastatellessaan Ultra Bran kitaristia Joel Melasniemeä ja pianisti-säveltäjää Kerkko Koskista yhtyeen neljännen levyn työstämisen aikaan.

Euroviisukarsinnoissa tuli toistamiseen takkiin, ottaako päähän?

Joel: Ei korvennu eikä ahista. Yhtyeelle se ei enää ollut niin tähdellinen juttu. Karsintojen huuma ja hauskuus oli koettu jo kerran aiemminkin. Loppuskabatkin olisivat olleet Ruotsissa - sinne nyt pääsee muutenkin.

Kerkko: Meillä oli jotenkin niin hektistä aikaa syksyllä, kun aloitettiin uuden levyn tekeminen. Siinä oli äkkiä viisi uutta biisiä tehty. Kyseinen biisi ("Kaikki on hetken tässä") vain päätyi jotenkin samassa hötäkässä Euroviisukarsintoihin ettei sitä pahemmin ajatellut.

Joel: Biisi oli myös sellainen, että se oli epäluontevaa ahtaa kolmen minuutin euroviisu-mittaan. Alunperinkin se oli niin rock-henkinen kappale, että karsintametodi sunnuntaiaamuna Radio Suomessa ei oikein suosinut meitä.

Aikooko Ultra Bra jotenkin muuten kansainvälisille markkinoille?

Joel: Ei. Joka vuosi ollaan ajateltu, että se olis hauskaa päästä Roskildeen soittamaan täysin tuntemattomalle yleisölle. Ajatus ei kuitenkaan ole kovin realistinen. Me ollaan oletusarvoisesti sen verran lyhytikäinen bändi, että meidän ei kannata ruveta vääntämään useampaa levyä englanniksi ja toivoa, että joku niistä breikkais jotenkin. Eikä meillä ole halua olla tekemisissä kaikenlaisten ihmeellisten tahojen kanssa, tyyliin Itävallan manageri. Tähän mennessä on ollut niin, että me saadaan tehdä sellasia levyjä kuin halutaan kansia myöten.

Kerkko: Kuka sitä spekulointia jaksais, et mitä nyt mihinkin maahan ja kuinka järjestetään. Joka tapauksessa Ultra Bra on niin suomalainen yhtye, että tällä ei oo mitään jakoa ulkomaille.

Paras kappale tähän asti?

Kerkko: Sokeana hetkenä

Joel: Tänään tulin justiinsa sanoneeksi, että Eniten on meidän paras biisi.

Kaupallisia ja taiteellisia harhaluuloja

Kerkko, aiheuttaako Ultra Bran kaupallinen menestys sulle joitain paineita sävellystyössä?

Kerkko: Toi on yksi mitä hirveen usein tykätään kysyä. On olemassa sellainen kumma harhaluulo, että taiteellinen ja kaupallinen minä olisi jossain hirveässä ristiriidassa keskenään. Otetaan, vaikka pop-ralli Jäätelöauto, niin ei mun taiteellinen minä ala missään vaiheessa vaatimaan siihen mitään kummallisia kiemuroita. Toisaalta taas ei taidepläjäystä kannata yksinkertaistaa koska ei siitä tule hittiä kuitenkaan. Biiseistä tulee sellaisia kuin on tullakseen. Levytysvaiheen jälkeen sitten aletaan miettimään mikä olisi hitikäs, ja se on tosi ankeata puuhaa, koska ei me sitä tiedetä.

Joel: Ja yleensä vielä ulkopuolisetkin ihmiset on täysin eri mieltä…

Miten bändin nimi syntyi?

Joel: Silloin kun me tehtiin ensimmäistä ep:tä Tampereella ja oltiin tulossa bussilla kotiin niin Anna Tulusto keksi nimen. Sen voin tulkita monella tapaa… Nimi on toimiva ja näyttää hyvältä kirjoitettuna.

Jos pitäisi kahdesta pahasta valita pienempi, onko Ultra Bra enemmän 2000-luvun Agit Prop vai Suomen Abba?

Kerkko: Suomen Abba, tietenkin.

Joel: Kyllä Agit Prop oli kuitenkin bändi selvästi sanoman puolesta, joka teki lauluja asioista. Me ollaan kuitenkin glitteriä viihdettä loppupeleissä. En tosin lähde siihen Abbaakaan. Joku c tai d vaihtoehto voisi olla paras.

"Omien hautajaisten suunnittelu on kivaa."

Kun teette kokoelmalevyn niin sisälletäänkö sille kaikkein varhaisinta tuotantoa?

Joel: Eka ep (Houkutusten kiihottava maku) sisälletään kokonaan… Kai tästä voi puhua? Varaamme oikeuden muuttaa kaikki suunnitelmamme… Tottakai sitä hahmottelee tällaista jo pitkän aikaa.

Kerkko: Se on vähän kun suunnittelisi omia hautajaisiaan.

Joel: Omia hautajaisiaan on kiva suunnitella! Suunnitteilla on, yllätys, yllätys, kahden cd:n paketti, jos toisella levyllä olisi suurimmat hitit ja kakkoskiekolla levyttämättömiä biisejä ja muuta ylimääräistä, mahdollisesti live-palaa, remixejä singlejen b-raitoja.

Kerkko: Näin omaperäinen idea meillä on kokoelmalevyn järjestelystä.

Oletteko joskus toivoneet, että Ultra Bra olisi astetta pienempi?

Kerkko: Tottakai, aina.

Missä tilanteessa?

Kerkko: Jossain komppitreeneissä missä meillä on kivaa…

Joel: Siinä on paitsi se että 12 henkeä on vaikea pitää kasassa, myös sovitustyön kannalta ongelmallista sovittaa kaikki mukaan.

Kerkko: Biiseistä on vaikea saada edes hiukan pienimuotoisia. Kun monet rock-bändit haaveilee mahtipontisuudesta, niin me oletusarvoisesti isona bändinä pikemmin pienimuotoisuudesta.

Onko Ultra Bran sisällä vielä kertaakaan pohdittu lopettamista?

Kerkko: Noo on..

Joel: Itse asiassa melkeinpä koko bändin olemassa olon ajan. Voihan sitä aina tehdä nelikymppisenä nostalgisen retrokiertueen tai jotain. Ultra Brata vois olla vähän vaikeata yhtäkkiä lopettaa koska tuskin me niin pahasti riitaannutaan.

Kerkko: Kaikilla on kuitenkin oma elämä, niin bändi menee siinä sivussa.

Jos Ultra Bra lopettaisi niin mitä tekisitte?

Joel: Jatkaisin varmaan jossain toisessa bändissä.

Kerkko: Mä säveltäisin musikaalin.

Tämä juttu on julkaistu aikaisemmin
laajempana versiona Curly-lehdessä.



Janne Salomaa ja Noora Anttila 27.12.00
hattu@hatu.net

Katso myös
» Ultra Bra foorumi
» Ultra Bra keikkakuvia