Ohita navigointi

Steen1 – Making of Jarden träkki

Miten tehdä video kappaleesta, joka kertoo Jardesta joka lopetti elämän oman käden kautta. Kappaleessa mennään hyvin syvälle tuntemuksiin ja pahanoloon. Mainitaan tuttuja paikkoja ja tuttuja nimiä. Kappale on erittäin vahva ja varmasti vaatinut paljon tekijältään Steeniltä.

Video sai alkunsa pitkään hautuneista ideoista. Ensimmäinen kosketus kappaleeseen tuli Kanneljärven opistolla, jossa istuin yksin atk-luokassa. Miljoonien linkkien kautta päädyin mikseri.nettiin josta imuroin tutun artistin kappaleen sinisiä rappuja ja punaisia hintalappuja sekä Jarden träkin. Siniset raput oli jo aiemmin tuttu ja kuuntelin sen alta pois ja kun Jarden träkki lähti soimaan, pysäytti se heti ensisekunneilla. Kylmä hiki valtasi koko kehon ja sydän tuntui pysähtyvän. Tyhjä luokka jossa tulee epätodellinen olo. Menin pihalle ja soitin heti Steenille. Miksi se kosketti?

Steeniin tutustuin jo yläasteella, sitä ennen olin tuntenut Hagan jo monia vuosia. Steenin kautta tutustuin myös Jardeen ja meni monia kesiä viettäessä aikaa yhdessä. Vuodet olivat normaalia nuorten elämää. Istuttiin viikonloppuja yhdessä, jauhettiin tarinoita, koettiin monia asioita. Kun jälkeenpäin ajattelee, mielessä pyörii elokuva ”stand by me”.

Vuodet menivät eteenpäin ja jokainen lähti omalle tielleen. Kuka meni ammattikouluun, kuka lukioon ja kuka suoraan töihin.

Jardella ja Hagalla huumeet tulivat elämään ja olivat saaneet otteen. Enää ei maistunut vain keskiolut. Molemmat polttivat pilveä säännöllisesti ja se hallitsi heidän elämää. Aikaisemmin aika kului heillä maalaamisen parissa. Heidän rytminä oli aamulla heräten piirtämään, siitä kuvaamaan graffiteja ja illalla maalaamaan, vaihtui elämään, jossa aamulla oli pilvi ensin, sitten piirtäminen. Tästä meni vuosia ja molemmat vajosivat yhä syvemmälle. Satunnaisesti työmatkoilla törmäsin Hagaan metrossa. Ihmiset tuijottivat ikkunasta ulos kun pelko hallitsi metrovaunua, jossa istui selkeästi narkomaani. Sen aisti puheista ja olemuksesta. Nopeat liikkeet ja puheentulva. Eikä puheissa säästelty. Koko metrojuna kuuli kuinka Järvenpään sosiaalisairaalaan oli jonotettu jo kuukausia, välillä oltu katkolla ja toisinaan ratkettu. Myynnissä oli uusinta viihdeteollisuuden laitetta. DVD-soitin löytyi ”Hagan puodista” aikaisemmin kuin markkinointimiehet kerkesivät tuoda sen meidän kaikkien silmille. Kovat aineet, katkot ja jälleen ratkeaminen oli arkea, joka lopulta pysähtyi ja loppui. Sekä Haga, että Jarde kuolivat.

Steenille piti tehdä video jo aiemmin


Juttelin Steenin kanssa videon teosta jo vuosia vuosia sitten. Nyt oli levy tulossa ulos ja sen yhteyteen voisi tehdä videon. Istuimme alas yhdessä levy-yhtiön kanssa. Pöydässä istui myös Media-assistentit Riikka Kiiski ja Saija Salonen. Päätimme vahvistaa joukkoa myös Skedevideoita tehneellä Jari Suomisella. Nyt oli loistava tiimi kasassa, alkoi ideoiden ja keskustelun aika. Ideoita oli jo piirtynyt kalentereihin sinisiä rappuja rallista. Siinä oli videolle sopiva rytmi, uhoa ja tempoa. Musiikkiin olisi helppo leikata, sanat laittaa mielikuvituksen helposti liikkeelle eri kuvista ja tilanteista. Kappale on myyvä, siitä pidetään netin keskustelufoorumeilla. Sinisiä rappuja kappaleessa on vetovoimaa. Sovimme että video tulee levylle ja muita esityspaikkoja on levyn julkistamistilaisuus. Suomalaisella musiikkivideolla ei ole areenaa jossa se pääsee esiin. Mietimme pitkään, miksi videota edes tehdä? Kun kalenterissa on jo kuvausideoita, niin tehdään sitten omaksi iloksi. Samalla päätämme, että jos videota ei kerta tulla näyttämään missään, emmekö voisi tehdä video kavereiden muistolle. Luovumme sinisiä rappuja kappaleesta ja otamme työn alle Jarden träkin. Kappele on hankala. Miten tehdä video tuollaisesta aiheesta joka koskettaa.



Puhumme kylmästä maailmasta jossa yhteiskunnassa voit kävellä missä tahansa ja katseet sinusta kääntyy pois päin. Olet elävä vain valvontakameroiden monitoreissa ja väriä vartijan maailmaan tuo punainen rec valo. Olet tilasto. Olet sosiaalituki. Olet ihminen, joka on itse aiheuttanut pahan olonsa ja siitä ei rangaista suoraan. Sinua ei ole meille kuin monitorissa. Tunnemme sinut Hakaniemen ja Herttoniemen metroasemilta. Olet Kisahallin asukas ja yhteiskunta on sinulle tuttu viranomaisten kautta. Vaikuttamismahdollisuus on valehtelu sossuluukun tiskillä omista menoista ja tuloista. Joudut nöyrtymään jotta saat vuokran maksettua.

Metrossa näkyy eri sosiaaliluokkia. On niitä jotka katsovat ikkunasta ulos ja niitä jotka kovaan ääneen puhuvat. Siitä väliltä löytyy satoja tuhansia matkustajia jotka joka päivä tekee arkisen matkansa tuolla joukkoliikennevälineellä johon liittyy arkista ihailua. Metron täytyy olla ajoissa, metron täytyy olla puhdas, metron täytyy toimia jotta yhteiskunta toimii. Nukkuvan lähiön täytyy päästä tuottamaan yhteiskunnalle rahaa. Metron ongelmatilanteet nähdään monitoreista ja paikalle lähtee ongelmia ratkomaan vartiointiliike joka katsoo maailmaa kvartaalissa, paljonko on ollut häiriötilanteita.

Puhumme myös videon kustannuksista. Päätämme rahoittaa yhdessä kaikkien tekijöiden kanssa kulut. Kaikki syntyy talkoohengellä vanhojen kavereiden muistolle. Sovimme kuitenkin, että jos video jossain näytetään, esityskorvaukset tulevat videon tekijöille tasapuolisesti. Esityskorvaus koskee vain Suomea ja jos kävisi niin, että video menee ulkomaille, sovitaan siitä erikseen.

Päätämme kuvata metrossa. Metroon pyrittäisiin rakentamaan tilanteita jossa laitapuolenkulkijoita ei kukaan noteeraa, paitsi tietenkin vartiointiliike. Jarille tulee loistava rooli, hän saa näytellä spurgua joka saa aikaan keskustelua, miksi hän saa aina spurgun roolit. Kuvauspaikaksi tahdomme myös jonkin virastomaisen toimistotilan jossa valvontakamera kuvaa tyhjää käytävää jossa Steen laulaa kameralle. Mietimme käytännön ongelmia metrossa kuvaamiseen. Kuvausluvat on hankittavissa mutta vaatii aikaa. Mietimme kuvauksia kuva kuvalta, kohtaus kohtaukselta. Kappaleessa lauletaan maalaamisesta ja kysymme vanhoilta tekijöiltä, löytyykö mitään vanhaa materiaalia jossa maalataan. Saamme käsiin nauhan joka on kuvattu -90 luvun puolessa välissä Sörnäisissä palaneella talolla. Talossa toimi kuulema jokin vihannestukku aikoinaan. Talo paloi ja se alkoi saamaan hyvin nopeasti maalauksia itseensä ja lopulta oli maalattu lattiasta kattoon. S-VHS nauhalla näkyy vanhoja tuttuja kuten Haga. Tekniseltä laadultaan se on huonoa. Kuva on rakeista.

Suunnitelmat muuttuvat


Levy on menossa painoon ja kiire iskee eteen. Pystymme kuvaamaan tässä aikataulussa ja leikkaamaan mutta asiaa mietittyä päädymme minimalistiseen kuvaan. Teemme testikuvauksia kellaritiloissa ja toteamme että materiaali eroaa runsaasti S-VHS materiaalista. Tahdomme saada valvontakamera fiiliksen kuvaan vahvemmin. Nyt kuva on DV-CAM materiaalia, joka kelpaisi sellaisenaan tv-yhtiöille. Otamme nauhan editointikoneelle ja kokeilemme huonontaa kuvaa niin, että se näyttää valvontakameralta. Kuva tehdään mustavalkoiseksi ja siihen lisätään kohinaa sekä raitoja. Pakkaamme kuvan nettiin ja lähetämme sen Steenille arvioitavaksi.



Sovimme kuvauspäivän ja varasimme tekniikkaa. Ongelmaksi tuli mankan saaminen. Mistä saada CD-soitin jota rahdata paikasta toiseen? Kuvaukset alkoivat kaluston kasaamisella. Tarvittava tekniikka, liittimet, jalustat yms. kasaan. Kuvauksissa oli mukana työvalona valonheitin, jatkojohtoa ja kuvausmonitori. Monitorista otimme värit pois. Itse video kuvataan pikkukameralla kun käytössä on tuotantokamera jossa mm. optiikka on huippuluokkaa. Hintaa tuotantokameralla on uuden henkilöauton verran. Kuvauskamerassa oli kiinni laajakulmalinssi, oikeammin kalansilmälinssi, jolla luotiin valvontakameran omainen fiiliskuvaan. Vaikka video onkin mustavalkoinen, kuvattiin kaikki värillisenä ja vasta editointivaiheessa kuvaa huononnettiin mm. laittamalla rakeisuutta.

Ensimmäiset kuvat otettiin hyvin spontaanisti. Useaan kertaan. Jokainen tila kuvattiin kolmeen, neljään kertaan koko kappaleen ajalta. Tyhjissä kellaritiloissa soi ja soi. Kaiku on hämmentävä. Ääni nauhoitettiin työääneksi kameran omalla mikrofonilla jotta saadaan ns. huulisynkka kohdalleen. Olemme jo lopettamassa kellarikuvien ottoa kun päätämme ottaa parit otokset vielä putkan näköisessä huoneessa.

Kellarikuvat kasassa, yläkertaan


Miten yhdistää kellaritilat ja Sörnäisten palanut talo? Koetamme saada illuusion katsojille, että Steen laulaa samassa talossa joka on maalattu ympäriinsä. Palanut talo ei ole tuttu kuin Itä-Helsingin vanhemmille maalaajille. Toisaalta vaikka tietäisikin kuvauspaikat ennestään, luo katsoja oman merkityksen tarinalle. Yhdistämme kuvat toisiinsa videotykkiä hyödyntämällä. Ammumme taustalle kuvaa palaneelta talolta joka editointivaiheessa laitetaan kohdalleen.

Videotykkikuvat kun on hoidettu, otamme vielä varalle kuvia vanhasta varauloskäynnistä joka on pimeä tila. Kuvien otosta ei tule enää mitään. Kappaleen kuuntelu viisi kuusi tuntia putkeen väsyttää. Päätämme kuvaukset ja lähdemme syömään. Pohdimme kuvauksia ja toteamme ne rankoiksi. Fyysisesti ja henkisesti väsyttää.

Joululoma koittaa ja on aika ruveta editoimaan materiaalia


Samalla kuvaamme kappaleen sanoitukset paperilta johon ne kirjoitetaan tussilla. Siinä onkin ongelma miten saada tussin jälki näkyviin mutta käden varjo olisi poissa. Kuvaamme kartonkia joka on pleksilasissa kiinni. Kamera on pleksin alla ja lopuksi editissä käännämme kuvan oikein päin. Käden varjo ei miellytä kuvissa ja ne otetaan freimi kerrallaan pois. Yhdessä kuvassa on 25 freimiä, joten hommaa tulee kun jokainen kuva käsitellään photoshopissa erikseen.

Editissä on uusi editointiohjelma joka ei tahdo pysyä pystyssä ei millään. Koko ajan kaatuu ja koko kone täytyy käynnistää säännöllisesti uudelleen ja uudelleen. Kun video on leikattu suurinpiirtein, mietimme miksi ääni ei ole kuvan kanssa kohdallaan. Olemme saaneet kuitenkin master cd:n joka on täysin sama mikä menee levylle. Levy on sama joka kuvauksissa soi cd-soittimessa. Soitamme pitkin poikin Suomea tutuille ja kysymme missä vika. Selitys löytyy helposti. Vaikka cd onkin sama, eivät soittimet ole samanlaisia. Tästä johtuu, että ne soittavat levyä hiukan eri nopeudella. Vaikka eroa ei korvin kuule, saattaa se leikkauspöydällä näkyä selvästi. Onneksi tämä ongelma on selvitettävissä vain leikkaamalla ja leikkaamalla.

Videota näytetään eri tekijöille ja myös ammattilaisille. Poistamme kuvista valvontakameroita matkivat tekstit, asiaa ei tarvitse alleviivata. Vaikka kuvassa ei lue ”camera 3 – kellari”, saa siitä silti mielikuvan että katsotaan valvontakameraa. Mitä sitten, vaikka ei saisi, toimii silti.

Juhlimme uutta vuotta istumalla editissä ja viimeinen päivä ennen deadlinea video on valmis. Otamme monta kopiota joista yksi lähtee artistille, yksi levy-yhtiöön ja yksi firmaan jossa video koodataan MPEG-2 formaattiin cd-levyä varten.

Netissä herää keskustelu siitä, paljonko kirosanoja on biisissä. Päätämme leikata samalla version jossa kirosanat on poissa. Nauramme versiolle ja mietimme kuka tahtoo näyttää tuollaisen version?

Mediat kiinnostuvat


Levyraati tahtoo näyttää videon. Levy-yhtiö lähettää molemmat versiot MTV3:lle. Kuulemme esityspäivän ja jännittää. Miksi tuo video on siellä ja mitä siitä sanotaan? Nyt myös me olemme arvostelun kohteena. Koko Suomi näkee videon. Joko se tyrmätään tai kehutaan. Itse olemme tyytyväisiä ja joitakin kohtia olisimme hioneet paremmin. Yllätys on suuri kun levyraati nostaa kappaleen ykköseksi. Päätämme lähettää videon Oulun musiikkivideofestivaaleille ja katsoa mitä ammattilaiset on siitä mieltä. Nyt kuultiin vain joidenkin mielipide. Menee hetkiä kun Steen on 4popissa, video menee Nordisk videolistan ykköseksi ja pysyy siellä useita viikkoja. Myös Sessions näyttää videon. Ei tässä näin pitänyt käydä. Ajattelimme, että YLE näyttäisi sensuroidun version ja MTV3 sensuroimattoman. Toisin kävi. Kaupallinen kanava valitsi sensuroidun. Biisi menettää otetta täysin kun se katkoilee.

Tuntuu kuin video alkaisi elää omaa elämäänsä hiljalleen. Moni katsoja unohtaakin helposti, että kappale on totta. Onneksi tilanne rauhoittuu ja arki jatkaa elämäänsä. Toivon mukaan video itsessään laittoi jotkut ajattelemaan. Toivon mukaan jokainen itse miettii mitä tehdä. Jokainen miettisi, ajattelisi ja välittäisi. Ei luopuisi ystävistä, jaksaisi vaikeinakin aikoina kuunnella. Stereoissa soi ihmisillä Steen ja keskustelupalstoilla käydään keskustelua, onko idässä oikeasti ongelmia tai onhan niitä ongelmia muuallakin ja kyllähän Tallinanaukiolla on ihan normaalia. Niin varmasti. Normaalia. Epäkohtiin on jo totuttu.



Antti Salminen Kuvat: Marko Saarelainen 19.01.06
toimitus@toimitus.hattu.net

Katso myös
» Steen1
» Monsp Records

Musiikkivideoiden maailma

» Steen1 – Making of Jarden träkki
» Musiikkivideon elokuvatyöläinen
» Suomen oma Music Television
» The Voice
» Avustajana musiikkivideossa - tähdeksi tähtien takaa?
» Oulun musiikkivideofestivaalit 2005
» Tee Se Itse -musiikkivideo