Ohita navigointi

Avoimet Foorumit -05 - Väkivaltaviihdettä vai mediaväkivaltaa?

Tänä syksynä kuudetta kertaa järjestettävän tapahtuman teemana oli media, mediakriittisyys sekä erilaiset kysymykset median tuottamisesta, sisällöstä ja vaikutuksesta nuoriin. Paikalla oli nuoria yläasteiden kouluista, lukioista, ammatillisista oppilaitoksista sekä nuorisotaloilta. Heidän kysymyksiinsä vastaamassa oli poliitikkoja, tutkijoita, median kanssa työskenteleviä asiantuntijoita, toimittajia, sekä muita vaikuttajia. Olin Idän Avoimissa foorumeissa 23.11 kuuntelemassa näitä keskusteluja, mutta miettimässä myös omaa suhdettani mediaan.

Aiheeseen mediaväkivalta ei ainakaan Idän Foorumeissa päästy. Mediaväkivallasta puhuttaessa puhutaan yleensä esimerkiksi elokuvien ja pelien väkivaltaisuudesta ja niiden vaikutuksista lapsiin ja nuoriin. Aiheesta on monenlaisia tutkimuksia suuntaan ja toiseen. Minun mielipiteeni on, että on aika epätodennäköistä, että väkivaltainen elokuva tai peli yksinään tekee kenestäkään väkivaltaista. Pitää kaivautua syvemmälle jälleen kerran. Esimerkiksi rakkaus perheessä on sellainen voima, joka estää väkivaltaa. Huono sosiaalinen kasvatus, hylätyksi jäämisen tunteet, traumat tai vaikkapa itse koettu väkivalta ovat sellaisia asioita jotka synnyttävät väkivaltaa. Ihmisen väkivaltaiseksi kasvamiseen vaikuttavat monet asiat ja tuskin koskaan syitä on vain yksi. Asia ei ole lainkaan niin mustavalkoinen, kuin jotkut antavat ymmärtää.

Lisäksi elokuvissa ja peleissä on ikärajat. Pitää olla aika vastuuton vanhempi, jos ei ymmärrä tai osaa noudattaa niitä. Toisaalta nuoria kiinnostaa kaikki kielletty. Myönnän itse katsoneeni monia K18- elokuvia jo 13-vuotiaana. Traumatisoivaa vaikutusta en havainnut. Sen sijaan olen havainnut sen, että lapset ja nuoret pelkäävät erilaisia asioita, kuin mitä aikuiset joskus luulevat. Esimerkiksi zombie tai vampyyri ei ole välttämättä lainkaan pelottava, mutta pihalla lentelevät lokit, lihatiskin myyjä tai telkkarin tunnusmusiikki voi aiheuttaa pelkoreaktion.

Ihminen on jostain syystä aina kaivannut väkivaltaviihdettä. Ennen televisiota sitä oli vain kirjoissa ja lehdissä ja ennen sitä tarinoiden muodossa leirinuotiolla. Sata vuotta sitten lapsille kerrotut sadut olivat paljon väkivaltaisempia kuin nykyään. Pelottavien tarinoiden avulla ihminen oppii kokemaan pelon turvallisissa olosuhteissa ja näin käsittelemään pelkojaan. Ja on aika hölmöä väittää, ettei ennen vanhaan ollut väkivaltaviihdettä, kun ajattelee vaikkapa miten suuri huvi esimerkiksi yleiset hirttäjäiset olivat aikoinaan.



Saara Kaartimo, kuvat Antti Salminen 30.11.05
saarakartimo@hotmail.com

Katso myös
» Hesan Nuorten Ääni -kampanja
» http://www.apinalaatikko.com - blog median maailmasta

Avoimet Foorumit -05

» TV-minä ja virtuaalisinä – kriittisesti mediasta
» Mitä media on?
» Mainosväline
» Me itse median tuottajina ja kuluttajina
» Väkivaltaviihdettä vai mediaväkivaltaa?
» Loppuyhteenveto