Ohita navigointi

Yksinäisen miehen tarina

Rakel Liehun Seth Mattsonin tarina (WSOY 1976) kertoo aran miehen kertomuksen 1970-luvun Helsingissä. Vaikkei kirjassa ole aikavälinä periaatteessa kuin pari päivää, siinä ehtii tapahtua paljon. Kirjaa hallitsevat lukuisat takaumat, joita on enemmän kuin kirjan nykyhetkeä. Kerronta hyvin puheenomaista, Sethän kirjaimellisesti kertoo lukijalle tarinansa.



Seth kertoo, kuinka hän tapasi vaimonsa Anjan. Anja oli tullut yökylään heille hakiessaan opiskelupaikkaa. Seth oli heti halunnut Anjan, vaikka tämä oli paljon nuorempi. Häissä pappi oli kysynyt, että otettaisiinko lyhyt vai pitkä kaava, ja Seth oli vastannut että lyhyt. Myös Iso-Set, joka asui heidän luonaan Sethin ollessa lapsi, mainitaan useaan kertaan. Seth piti skitsofreniaa sairastavasta Iso-Setistä, vaikka Sethiä oli joskus kiusattu hänestä. Kun Iso-Set katosi muutama vuosi sitten, Seth yritti kauan etsiä häntä kaupungilta. Myös äidistään Seth kertoo paljon. Nykyään äiti on vanhainkodissa, ja Seth kantaa hänelle lihaa, vaikka hoitajat ovat kieltäneet. Äidillä on sappivaivoja.

Seth Mattson on hiukan eksyksissä, eikä hän oikein tiedä, mitä tehdä elämälleen. Vaimo Anja on lähtenyt muutama vuosi sitten, eikä Sethillä ole oikein ystäviäkään. Hän ei käy katsomassa edes tytärtään. Hän sanoo, että rankaisee siten itseään. Seth ikävöi Kamia suunnattomasti, hän pitää lapsista. Minä en oikein ymmärrä. Mistähän rankaisee itseään. Pitääkö hän Anjan lähtöä omana syynään?

Kuukaudet kuluvat, ja Seth on aina vain yksin. Lopulta Seth tulee niin huonoon kuntoon, että hän hakeutuu psykiatrin vastaanotolle. Psykiatri, jonka Seth ristii Ruskeaksi Psykiatriksi, ei annakaan Sethille suoraa vastausta tämän elämän suhteen ja lopulta Sethille selviää, että Ruskea Psykiatri on sittenkin aivan tavallinen ihminen, joka ei kykene ihmeisiin. Seth jatkaa elämäänsä, yhä eksyksissä. Hän vierailee vanhan tuttavansa luona ja tapaa sattumalta kahvilassa Anjan ja Kamin. Kami ei tunnista isäänsä, ja Anja sanoo vain pahoja sanoja. Baarityttökin seurustelee niljakkaan Kultatakin, Sethin työtoverin, kanssa. Seth kerää itseensä kaiken ikävän, turhautumisen ja vihan, kunnes hänen ei enää kestä. Juuri ostettu puukko polttaa Sethin taskussa. Hän juoksee metsään ja silpoo puukolla koivuja, tappaa ne. Seth iskee itsensä, pikku Kamin ja baaritytön puolesta; kaikkien. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun jokin repeää Sethissä, jo kaksi kertaa Seth on paennut näin metsään. Tällä kertaa kuitenkin kesken tuhoamistyön taivaasta lankeaa valo, ja enkeli puhuu Sethille. Seth kokee valaistumisen. Vihdoinkin hän on löytänyt elämälleen suunnan, ihmeitä vielä tapahtuu.

Koko teoksen läpi kulkeva punainen lanka on Jumala, johon Seth ei ole oikeastaan koskaan uskonut. Seth pitää uskoa sairaiden ’juttuna’, keinona paeta tätä maailmaa. Hän muistelee, kuinka hän kirkossa käydessään tunsi olonsa vieraaksi, ’sellaiseksi kuin lapsena, kun en osannut käyttää ruokailuvälineitä vieraissa’. Kun Seth kokee valaistuksen, hän ymmärtää, että hän ennen pakeni itsensä rankaisemiseen. Nyt hänen sydämessään on rauha, sillä Jeesus on pelastanut hänet. Kirjan teemana voisi pitää ajatusta siitä, että ihminen on eksyksissä, kunnes löytää Jumalan.

Seth Mattsonin tarina oli helppo lukea. Kieli oli juuri minulle sopivaa, ei liian hienoa. Päällimmäisenä kirjasta jäi minulle mieleen yksinäisyys ja ikävä. Tapahtuma sinänsä oli aika ajaton, se olisi yhtä hyvin voinut tapahtua 2000-luvun Suomessa. Taito kirjoittaa ajattomia kirjoja on mielestäni arvostuksen arvoinen asia. Seth Mattsonin tarina on hyvä ja liikuttava kirja.



Maria 21.11.01
maria@poetic.co.uk

Katso myös
» Lähetä Free Your Mind -postikortti
» YLE multifoorumi