Ohita navigointi

APUA ! Ihmiskuntamme sairastui



New Yorkin kaupungissa vapauden patsas pitää kädessään ylpeästi soihtuaan. Uusi päivä kylpee auringon valossa kuin kutsuen ihmisiä ahertamaan jokapäiväisen leipänsä eteen. Ensimmäiset kahvilat ovat avanneet ovensa, joista töihin kiiruhtavat ihmiset poimivat aamuisen höyryävän kuuman kahvimukinsa työmatkan varrella maisteltavaksi. Osa ihmisistä on päässyt jo töihin. Idylliä on melkein mahdoton särkeä. Päivä on mitä parhain vaikkapa... terrori-iskulle.

Näin voisi alkaa kirja, elokuva tai jopa teatteriesitys. WTC:n tapahtumat kuulostavat niin kauheilta, että kukaan ihminen ei varmasti olisi voinut kuvitella tapahtumien käyvän todeksi. Me kaikki myös tiedämme, että nämä asiat todellakin tapahtuivat. Näimme medioista ja internetistä tapahtumien kulun ympäri maailmaa. Katselemme tyrmistyneenä palavia ja sortuvia torneja kuka mistäkin päin maailmaa. Näemme ihmisten hämmästyneet ja epätoivon mustaamat kasvot heidän yrittäessään epätoivoisesti kamppailla aikaa vastaan taistelussa, jossa ehkäpä heidän työtoverinsa tai rakkaansa ovat jo hävinneet kamppailun. Aikaa ei ole edes miettiä tätä asiaa. Pakko päästä pois sortuvan talon alta.


Pölyn laskeuduttua epätoivoiset omaiset takertuvat viimeiseen oljenkorteen toivosta. Saattoivatko heille rakkaat tai rakas ihminen sittenkin jäädä eloon. Ehkä hänet on viety sairaalaan. Minuutti minuutilta heidän toivonsa viimeiset rippeet muuttuvat murskaavaksi epätoivoksi. Koko länsimainen sivilisaatiomme osoittaa sormella kohti maata, josta eräs maailman vaarallisimmista terroristeistä on saanut turvapaikan. Epätoivo ihmisten keskuudessa rupeaa muuttumaan raivoksi ja raivo puolestaan haluksi kostaa. Länsimaiden on saatava kostonsa, vaikka oikeaa syyllistä ei koskaan saataisikaan kiinni. Samaan aikaan miljoonille lapsille yritetään opettaa kouluissa ja kodeissa, että kostaminen on huonoin tapa ratkaista asioita. Mitä mahtaa ajatella pieni lapsi näistä tapahtumista? Minkälaisessa yhteiskunnassa hän oikein elää? Miten yhteiskunnallamme on oikeus toimia omien arvojensa vastaisesti?

Terrori-isku on yksi pahimmista rikoksista ihmisyyttä vastaan mitä voidaan kuvitella. Sota täyttää myöskin terrorismin merkit. Molemmissa tapauksissa syyttömiä ihmisiä kuolee, elinolot vaikeutuvat ja koston kierre alkaa. Ei tarvitse mennä kovin montaa vuotta taaksepäin kun Saddam Husseinin joukot aloittivat sotatoimet persianlahdella. Silloinkin seurauksena oli kohtuuttomia kärsimyksiä siviiliväestölle. Käytiin sotaa, jossa kukaan ei jälleen kerran voittanut. Kärsijän ja maksajan roolin saa jälleen ne jälleen kerran niin lukuisat tapahtumien kululle syyttömät ihmiset. Ihmiskuntamme asioita päättävät ihmiset tuntuvat pelaavan suljetussa huoneessa venäläistä rulettia kuudesti laukeavall, jossa lienee 5 panosta sisällä.

On totta, että WTC:n terroristit tulisi saada kiinni ja saattaa tuomiolle teoistaa, mutta miksi niin harva meistä ajattelee, että mikä saa ihmisen tekemään näin julmia tekoja toiselle ihmiselle. Olisiko näitä terroritekoja olemassakaan, jos kohtelisimme kanssaihmisiämme tasavertaisesti emmekä harjoittaisi riistopolitiikkaa? Olemme hyvin kärkkäitä ihmisiä arvostelemaan muiden tekemisiä, mutta emme löydä mitään vikaa omasta elämästämme. Hengelliset ihmiset korostavat aina rauhan ja vapauden merkitystä, mutta tosiasia on myöskin se, että Jumalan nimeen on tehty kautta aikojen maailmassa hirvittäviä rikoksia ihmisyyttä vastaan. Emme kehtaa edes puhua niistä. Hengelliset ihmisetkään eivät kovin mielellään tohdi omista "töppäyksistään" puhua.

Tässä vaiheessa Kalle 10-venttiiliä on päässyt turvallisesti pois koulusta. Opettaja paasasi koko päivän WTC:n tilanteesta hieman hermostuneena omia moraalisia näkemyksiään aiheeseen jo väsyneille lapsille. Koulureppu tipahtaa eteisen lattialle kenkien viereen ja sinisten sukkien peittämät pienet jalat suuntaavat kohti jääkaappia. Olohuoneen pöydän kohdalla jalat tekevät pienen koukkauksen ja huoneen nurkasta paasaava televisio herää henkiin kaukosäätimen käskyttämänä. Jalat jatkavat matkaa kohti keittiötä samaan aikaan kun USA:n presidentti vannoo kostavansa terroriteot keinolla millä hyvänsä. Äiti lupasi tulla töistä kotiin aikaisin illalla, mutta äidin työkiireisiin tottuneena Kalle tietää aikaisin sanan tarkoittavan yleensä puolta yötä. Kalle jää mutustelemaan välipalaansa jälleen kerran yksin olohuoneen lattialle pohtien maailman kummallista menoa, josta ei tunnu kukaan ottavan mitään tolkkua. Joku olisi voinut auttaa pulmassa, mutta apua ei näytä olevan. Onneksi televisiossa asiat on mietitty valmiiksi, joten Kallen ei tarvitse päätään vaivata moisella asialla.


Samaan aikaan kehitysmaassa niin ikään 10-vuotias Kallen kohtalotoveri on tehnyt 10 tunnin työpäivän ja vielä olisi 4 tuntia edessä. Kotiin hän pääsee vatsa kurnien syömään illallista ja kuuntelemaan seinän läpi naapurin radiota, josta hän kuulee aivan ihmeellisiä asioita kaukaisista maista, joissa kaikki tuntuu olevan paremmin päin. Ohjelman katkaisee uutislähetys, jossa oikeastaan kerrataan kuinka kurjasti omassa maassa asiat ovat ja miten paljon pahaa nuo kaukaiset maat ovat jälleen tehneet. Pimeässä huoneessa istuva nuori ihmisen alku miettii päätänsä puhki, miksi nuo kaukaiset maat ovat niin julmia ja pahoja. Sähköt kotiin olisi melkoista luksusta, mutta eipä hänelle asialla ole juurikaan merkitystä, sillä ei hän osaa lukea. Pihalta kuuluu iskulauseita. "Kuolema amerikkalaisille!" Ihmisen alku miettii edelleen pimeässä. -Niin sen täytyy olla.

Näin saattoi syntyä terroristi, joka kykenee toteuttamaan mitä julmimpia tekoja aatteen nimissä, jota hän ei oikein koskaan kunnolla ymmärtänyt. Kallesta taasen saattoi kasvaa länsimainen kovanluokan bisnesmies, joka vähät välittää muista. Voiton maksimointi ja omien elinolojen parantaminen on hänen päätavoitteensa. Näin häntä opetti sivistynyt maailma ja näiden arvojen mukaan hän elää.



Julle Ruonansuu 20.09.2001
fym@hattu.net

Katso myös
» maailma.net portti parempaan maailmaan
» Vaikuttava tietotoimisto