Ohita navigointi

Sairaan terveellistä elämää

Teresa

Joka päivä lehdissä, televisiossa ja internetissä tapaa langanlaihoja ja täydellisiä nuoriin vaikuttavia julkisuuden henkilöitä. Median vaikutusvalta on nykypäivänä ihanassa yhteiskunnassamme todella massiivinen.

Televisiossa näkee päivittäin hyväkroppaisia urheilevia naisia sekä miehiä, jotka hyvällä ruokavaliollaan ja tiukalla treeniohjelmallaan toimivat nuorten esikuvina, halusit tai eivät.

Media puhuu paljon siitä kuinka paljon nuorilla on syömisongelmia. Nuorelle ei ole helppoa elää ns. normaalia elämää ja pitää kaikkia lankoja käsissään kaoottisessa yhteiskunnassamme. Terveellisen elämäntavan ihannointi ja halu saada tietoa siitä, miten elää terveellisesti on helppoa median kautta, tv, radio, lehdet ja ennen kaikkea internet.

Mediassa on näkynyt ja kuulunut uusi syömishäiriömuoto nimeltään Ortoreksia, jossa ihannoidaan erittäin terveellistä elämäntapaa.

Ortoreksia syömishäiriö
Ortoreksia on uusi syömishäiriömuoto, jossa ruoka ja syömisen suunnittelu on hallitseva osa elämää. Eli terveellisen syömisen pakkomiellettä, ei halua syödä terveellisesti.

Ortorektikot voivat myös yrittää käännyttää ystäviään samaan ajattelutapaan. Vaarallisessa asemassa ovat sellaiset nuoret, jotka kiinnittävät huomattavan paljon ruokavalioonsa. Ortoreksiakin voi pahentua, jos sitä ei hoideta. He hallitsevat syömistään ja elämäänsä. Ortorektikko syö vain omia ruokiaan, koska pelkää syövänsä väärin, jos syö muiden tekemiä ruokia. Ortorektikkojen taustalla voi olla jokin allergia, ideologia tai joidenkin ruoka-aineiden sopimattomuus. Joskus ortorektikkojen ruokavalio muuttuu loppujen lopuksi hyvin yksipuoliseksi. Syötävät ruuat vähenee ja tarpeellisten vitamiinien yms. saanti loppuu. Tästä seuraa puutostilat.

Apua haetaan vasta silloin, kun huomataan, että elämäntavoista on tullut liian terveellisiä. Ortorektikoista paranee melkein kaikki ja kaikki eivät edes ammattiapua tarvitse. Usein riittää ystävien kuuntelu ja oman itsensä tutkiskelu. Ravitsemusterapeutilta saa apua ja tietoa ongelmiin ja oman hyvän ruokavalion suunnitteluun.

"Teresan" tarina
"Koko homma varmaan lähti, kun opiskeluissa alkoivat paineet kasvamaan ja tuli älytön stressi kurssitehtävistä ja pärjäämisestä. Tuntui, että ei pystynyt hallitsemaan tehtäviä ja ne alkoivat kasautumaan. Tuskissani itkin monia kertoja. Tunsin olevani epäonnistunut elämässäni, koska opiskelut olivat minulle kuitenkin kaikki kaikessa. Samalla myös aloin epäillä kavereitteni motiiveita olla ystäväni ja luulin vähän väliä, että he eivät oikeasti edes pidä minusta. En enää halunnut olla heidän kanssaan niin paljon tekemisissä. tunsin oloni ahdistuneeksi.

Samaan aikaan tai vähän aikaisemmin tapahtui yksityiselämässäni suuria muutoksia, jotka vaivasivat mieltäni sekö niiden käsittely vei suurimman osan ajastani.

En edes alussa huomannut muutosta taikka suhtautumista syömiseeni. Oikeastaan en koko aikana. Jälkeenpäin olen tajunnut, että vahdin tarkoin mitä pistin suuhuni. Kaikista parhaimmalta tuntui, jos olin itse saanut valmistaa ruokani. Joskus kuvotti, kun en tiennyt miten ruoka oli tehty. Minulle oli tärkeetä, että se oli tehty mahdollisimman terveellisesti ja siinä oli kaikki tarvittavat vitamiinit, kuidut, kaikki. Jätin pois rasvat, punaisen lihan ja kahviakin aloin juomaan ilman maitoa. Vaikka maito oli terveellistä, mutta ei sitäkään saanut nauttia liikaa.

Samoihin aikoihin aloin pitämään kunnostani hyvää huolta. Ei siinä mitään huonoa ollut, mutta se oli orjallista puuhaa. Terveellisen elämäntavan ihannoinnista oli tullut hysteeriseksi vatvomiseksi. Odotin aikaa milloin pääsisin lenkille, kuntosalille, koska liikunta auttoi ahdistukseen ja stressiin. Niin olin lukenut.

Janosin tietoa, miten elää terveellistä elämää. Rekisteröin kaiken mieleeni tai tulostin sivuja netistä ja noudatin niitä orjallisesti. Tunsin olevani kunnossa.

Se, miten aloin tajuamaan sairaalloisen tilanteeni, on hieman hämärän peitossa. Minulla oli kuitenkin koko tämän ajan ihminen, joka oli läsnä. Luulen, että hänen kanssa käymät keskustelut, ja se, että hän ei tuominnut minua, auttoivat minua jotenkin.

Kuitenkin terveellinen elämäntapa on jäänyt pysyäkseen ja vieläkin olen tarkka sen suhteen, mutta en pidä itseäni alituisessa kurissa.

Elämäni on välillä kaaottista, mutta olen oppinut kestämään sekä hallitsemaan sitä. Joskus on oltava ravistuksia, että pysyy hereillä."

Työryhmä
Sonja Harju, Heidi Jerrman, Mari Syvänen, Rita Tuohimaa



Nuorten mediakeskus 06.10.03
fym@hattu.net

Katso myös
» http://www.tukiasema.net/
» http://www.syomishairioistentuki.fi/