Ohita navigointi

Roudstoori



Lähdin valloittamaan maailmaa liftaten. Laivani lipui Helsingin satamasta tiistai-iltana ja tarkoitukseni oli saavuttaa Tanskanmaa ennen torstai iltaa, jolloin toivoin tapaavani reissauskaverini Kööpenhaminassa. Aikaa liftaamiselleni olin siis varannut kokonaiset 2 päivää. Keskiviikko aamuna juoksin laivasta suoraan autojen poistumisreitin varelle. Ensimmäinen rekka pysäytti ja ilmoitti olevansa matkalla kohti Halmstadia muutaman mutkan kautta. Tutkailtuani karttaa ja todettuani Halmstadin olevan vain n. 40 kilometri päässä Helsingborgista, josta kulkee lautta Helsinggöriin TANSKAAN. Päätin hypätä kyytiin.

Kyyti kulki leppoisasti ensin itärannikkoa pitkin ja sitten halki Ruotsin maaseudun länsirannikolle Halmstadiin. Halmstadista sain rekalla kyydin Helsingborgiin. Sieltä matka jatkui lautalla ja junalla Kööpenhaminaan (yhteislippu vaivaiset 60 kruunua n. 35 mk). Saavuin Köpikseen jo kymmenen aikaan keskiviikkoiltana.

Kööpenhaminassa menin eräälle vallatulle talolle kysymään saiskos siellä majailla pari päivää. Vastaus oli myönteinen. Oikeastaan en tuntenut Talolta ketään, kun menin sinne. Samana iltana sain kuulla reissaus seurani joutuvan jättämään matkan välistä ja niin olin Köpiksessä Ungdomshusetilla (Talolla) yksin ja orpona.

Seuraavina päivinä, oikeastaan parin viikon ajan, yritin löytää itselleni matkustus kaveria, mutta eihän niitä puissa kasva. Vietin aikaani Talolla tutusten sen asukkeihin ja aktiivisiin toimijoihin. He olivat kuka minkäkinlaisia mukavia heppuja, mutta heillä oli yhteinen tavoite: pitää talo elävänä, toimivana ja kaikille avoimena paikkana. Aikani kului letkeästi loukkaleiden kanssa puuhastellessa: vesisodimme, pelasimme pöytäfudista, fillaroimme ympäri Köpistä, kävimme Krisussa saunomassa, mäkiautoilimme, dyykkasimme ruokaa kauppojen roskiksista (uskomatonta kuinka paljon hyvää ruokaa kaupat joutuvatkaan pistämään roskikseen viimeisten myyntipäivien takia), kokkailimme fregaani herkkuja, pelasimme korttia ja diskoilimme. Väkeä Talolla asui vakituiseen vain muutama, mutta monille nuorille Talo oli päivittäinen ajanviettopaikka ja lähes päivittäin sinne ilmestyi uusia ihmisiä, osa ulkomailta matkalaisina ja osa paikallisia "lähiönuoria".


Parin viikon oleskelun jälkeen tulin siihen katkeraan tulokseen, että liftausseuraa ei valitettavasti taida ilmestyä ja minun on muutenkin pakko jättää maailmanvalloitukseni hamaan tulevaisuuteen finanssipolitiikkani pitämiseksi edes jotenkin järkevänä. Tuli aika jäähyväisten ja kotiinlähdön.

Lähdin häntä koipien välissä kohti kotia keskiviikkoiltana noin yhdeksän aikaan ja laskeskelin kerkeäväni torstain laivaan Tukholmasta. Puolenyön aikaan olin Hesingborgin (Ruotsissa) laivasatamassa ja peukalo pystyssä. Olin päättänyt saada suoran kyydin Tukholmaan. Kello yhden jälkeen tärppäsi. Saksalainen huippu nasta rekkakuski oli matkalla Tumboon (n.30 km Tukholmasta). Yön ajettuamme saavuimme Tumboon ja olin Tukholmassa 9 aikaan aamulla. Laivalla Kapelskärdistä Turkuun ja bussilla Helsinkiin. Olin jo perjantai iltana kotona. Yöllä vielä kavereiden kanssa uimaan. Mikä onkaan kivempaa kuin kesä, vapaus ja uudet ystävät?

Vaviskoon Tanska tulen nääs takaisin elokuussa!



Janis Räikkä 29.07.2001
fym@hattu.net

Katso myös
» Liftaamisen pikkuopas
» http://www.kimppakyyti.net