Ohita navigointi

Unelmat vain puhelun päässä

## = höpö höpö


Ihmettelen, jos joku väittää meillä Suomessa olevan työttömyyttä. Lukuisat lehdethän suorastaan tulvivat työpaikkailmoituksia ja lupauksia huippuansioista. Puhelinmyynti taitaa olla näistä kaikkein työvoimavetoisin. Päätinkin tutkia tätä rahakasta ilmiötä tarkemmin ja päädyin täten muutamaksi päiväksi töihin yhteen Helsingin puhelinmyyntiyrityksistä.

Kohta sitten jo tainnutinkin hampaat veressä vastalauseita esittäviä mummoja lehtien onnellisiksi tilaajiksi. Vai tainnuttiko koko työnteon harha sittenkin minut?

Soittelin noin kymmeneen eri puhelinmyyntiyritykseen ja kyselin työpaikkaa. Samat ilmoitukset pyörivät viikosta toiseen samoilla ilmoituspalstoilla eri lehdissä. Niissä luvataan nopeita ja tolkuttomia ansioita, haasteita ja siistiä sisätyötä ankean siivoamisen ja mainosten jakamisen sijaan. Suurin osa oli provisio-palkkaisia, joihin työntekijöiksi pääsyn on kynnys matala. Muutamiin haettiin suoraan vain nuoria työntekijöitä, 15-18 - vuotiaita. Jo 28-vuotiaana alan olla ilmeisesti liian vanha tai ehkäpä liian tietoinen oikeuksistani tällaiseen työhön? Suoraan hyväntekeväisyysmielessä jollekin yhdistykselle tai lafkalle työskentelevät ovat todennäköisesti ihan lainvoimaisia ja rahat menevät sinne kohteeseen minne kuuluukin. Mutta eräs työntekijä kertoi esimerkiksi olleensa firmassa, jonka tulot menivät epämääräisesti eläinsuojelun hyväksi, vaikka eivät tosiaan menneet.

En kai nyt sentään mikään nirppanokka..

Valitsin monista ilmoituksista yhden yrityksen, jonka tiesin aikaisemmin jättäneen maksamatta palkkoja 16-vuotiaalle tytölle ja hänen kaverilleen. Myöhemmin samaan toimeksiantoon liittyen olin vielä päivän töissä eräässä toisessa saman alan yrityksessä. Tähän ensimmäiseen soittaessani pomo kyseli vain, oletko nirppanokka ja mistä tiedän, etten ole nirppanokka. Mitä se sitten tässä tapauksessa tarkoittaakaan? Sovin kuitenkin haastattelun. Haastattelussa kysyttiin taas tiukkaan sävyyn: "oletko nirppanokka"? Nirppanokat kuulemma eivät tule tähän yritykseen ovea pidemmälle.

Palkkataulukkoa vain vilautettiin

Sain kuitenkin paikan ja minulle näytettiin nopeasti epäselvää taulukkoa, jonka mukaan palkka lasketaan. Palkka suurenee entisestään ylöspäin mentäessä, kattoa ei ole. Näin rikastumisen mahdollisuudet sen kuin


kasvavat. Vakituiset työntekijät tienaavat keskimäärin kuulemma 15-20 000mk/kk(##). Yhdestä lehdestä saisi 1,2 pistettä, 100 pistettä varten pitäisi myydä kuukauden aikana osa-aikaisena 83 lehteä, tarkoittaa n. 7 lehteä illassa oman neljän tunnin työaikani puitteissa. Tämä toisi n. 2500mk:n tulot kuukaudessa kolmesta illasta ja lauantaista viikossa. Alle 15 pisteen myynnistä ei saisi MITÄÄN korvausta. Palkasta pidätettäisiin 20% peruutuksia varten, jotka sitten saa takaisin neljän kuukauden kuluttua. Palkkataulukon ylälaidassa luki: EI SAA KOPIOIDA. Työsopimuksessa luki ainoastaan palkan muodostuvan toteutuneeseen myyntiin perustuvan palkkiotaulukon ja voimassa olevan prosenttitaulukon mukaisesti. Heidän tarkoituksenaan lienee myydä meille optimistisuutta ja suuria haaveita. Sovimme kuitenkin, että aloitan heti seuraavana päivänä koulutuksella ja saan mukaani työsopimuksen, jonka tarvitsin työvoimaviranomaisille.
Myynti taisi vähän tökkiä

Aloituspäivänä paikalla oli viisi myyjää, kaikki parinkymmenen molemmin puolin olevia naisia. Yksi pisimpään (n. 3kk?!) firmassa työskennellyt oli 15-vuotias koululainen, joka kuulemma myi kuin häkä(##). Kaikki viisi myyjää saivat myytyä yhden tilauksen klo 9-12 välisenä aikana yhteensä. Töitä tehtiin 50 minuuttia ja kymmenen minuuttia taukoa. Ruokataukoa ei varsinaisesti ollut. Työaika päivisin oli 8.45-17.00. Työntekijöiden tehtäviin kuului mm. tiskaus, siivous, kaupassa käynti pomon asioilla, siis käytännössä omalla työajallaan. Pomo piti heille palaverin, joissa huusi suoraa huutoa, koska he eivät olleet tiskanneet, roskat olivat viemättä ja kahvit keittämättä. Muut työntekijät olivat todella mukavia ja muutenkin yhteishenki oli koko yrityksen parhaita puolia.

Koulutus perustui mielikuvamaalailuun

Olin koulutuksessa erään pojan kanssa. Aiheena oli RAHA ja kuinka sen avulla voisimme saavuttaa tavoitteemme elämässä. Meille maalattiin taivaanrantaa MITÄ TIENAAMILLAMME RAHOILLAMME VOISIMMEKAAN TEHDÄ. Meille opetettiin käyttämään myydessä yhtä lausetta järkeä ja kahta lausetta tunnetta, eli käytännössä maalaamaan asiakkaalle taivaanrantaa tuotteesta. Samaa tekniikkaa pomo käytti meihin. Poika vieressäni haaveili talosta Bora Boralta ja veneestä, millä sinne matkustaa. Pomo oli itse tullut töihin ikkunanmyyjän työstä ja aloittanut vuodenvaihteessa. Kesäkuun lopulla hän oli tullut uudistamaan tätä paikkaa.

Asiakkaat suoraan vanhoista puhelinluetteloista

Yritys oli juuri saanut yksinoikeuden myyntisopimuksen erääseen suureen


aikakausilehteen(##) ja myi siis ainoastaan sitä. Asiakaslistat olivat suoria kopioita vanhoista puhelinluetteloista, joiden numeroihin järjestyksessä soitettiin. Seinällä oli yksi ilmoitus miehestä, jolle ei missään nimessä saanut soittaa. Olivat kuulemma vahingossa soittaneet useampaan otteeseen ja mies oli raivostunut täysin ja uhannut kaikella mahdollisella. Esimies kävi koko ajan kuuntelemassa puheluita ja neuvoi myyntitekniikkaa vieressä. Oli kuulemma itse saanut heti myytyä ensimmäisille soitoilleen, ##.
Myyntipuhe luettiin suoraan valmiista tekstistä

Paikka oli toimistohuone, jossa oli pöytiä, joiden ääressä tuoli, puhelin, kynä, paperia ja viivoitin. Jokainen myynti merkattiin kahteen kertaan lomakkeelle ja jokaiselle jaettiin muutama erilainen myyntipuhe, jotka he lukivat suoraan puhelimeen.


"Yritys XX Helsinki tervehdys ja oikein hyvää tiistaipäivää sinne päin Suomea. Milläs tavalla se ilmojen haltia on teitä kohdellut siellä --- suunnalla. No hieno/huono juttu… Mutta kuuleppa, mulla on kerranki oikein mahtava juttu kerrottavaksi näin puhelimen välityksellä… mahtava uudistunut paketti… eikä varmasti pääse talous kaatumaan eikä budjetti mene sekaisin.. ja tulee uunituoreena kotiin kannettuna… kun syksy ja pimeät saapuvat niin piristävä lukupaketti…"

Keskimäärin tässä lafkassa haastattelemani myyjät myivät päivässä 0-1 lehteä (0-6mk/pvä taulukon mukaan).
Kuinka nousinkaan yrityksen myynnin harjalle?

Eräs myyjistä oli ollut viikon ja myynyt yhden lehden. Loput olivat olleet vajaat kolme viikkoa ja myyneet pari lehteä koko sinä aikana. Yksi oli aloittanut eilen ja me kaksi siis tänään. Seuraavalla viikolla selvitin, että edellisenä viikolla kanssani aloittanut oli myynyt yhteensä 2 lehteä koko aikana ja häntä kiitettiin myyjänä korkealle. Kolme viikkoa ollut tyttö ei ollut myynyt vielä yhtään lehteä. Kolme kuukautta ollut


yhdeksäsluokkalainen kahta työtä tekevä tyttö (siis se pisimpään ollut huippumyyjä) ei myynyt sinä päivänä yhtään ja muinakin päivinä keskiarvot olivat 0-1 lehteä. Kukaan ei näillä myynneillä tainnut tienata ainakaan sitä 15-20000mk/kk:ssa… Eräs työntekijöistä oli soittanut 13 puhelua, joiden asiakkaista yhdeksän huusi suoraa huutoa.

Päätin myydä vaikka kieli ruvella edes yhden lehden, lähinnä jo tämän jutun toimeksiantajan luomien paineiden ikeestä johtuen, jotta "kyllähän nyt yhden ainakin saat myytyä". Aloitin myymisen tiukalla ja napakan päättäväisellä otteella. Kokeilin erilaisia taktiikoita ja väittelin kiihkeästi mummojen kanssa lehden tarpeellisuudesta. Kuinka kukaan voisi olla tarvitsematta kyseistä julkaisua? Kuinka sen luoma joka kuukautinen status loisi monta ihanan rentouttavaa hetkeä jokaiselle suomalaiselle perheelle. Kuinka mikään huono rahatilanne ei voisi olla esteenä tällaisen monipuolisen nautinnon autuudesta… Meillä oli edessämme paperilla erilaisia vastaväittämiä, joilla voimme väittää kumoon langan toisen pään kieltelyt.

- "Ei sitä taida tulla luettua"
- no mutta ette kai te sentään turhasta maksa, tottakai se tulee luettua, kun täältä lähetetään ja laskutkin maksatte…" ja "en voi kyllä ottaa, olen ihan konkurssissa
- hei, ihminen putoaa aina jaloilleen, nyt voitte turvallisin mielin…" tai "nyt on kyllä niin vähän rahaa…
- mut kuulkaa hyvä herra/rouva, rahan määrä suomessa on vakio. Vaikka jollakin on tällä hetkellä enemmän rahaa…" Meidän piti myös viljellä ja ujuttaa: "XX siellä teidänkin kirjahyllyssänne ovat merkki älykkyydestä ja hyvästä mausta" tai "kyllä teilläkin on varmaan kerran kuussa aikaa rentoutua ja hemmotella itseänne…"

Soitin yhteensä 86 puhelua, joista 24 ei vastattu. Viidessä numero oli pois käytöstä ja kahdessa oli vastaajana faksi. SAIN MYYTYÄ KAKSI LEHTEÄ, joka oli päivän (ja todennäköisesti koko lehdenmyynnin historian) ennätys. Minua suorastaan hurrattiin tasokkaimpien myyjien korkeimpaan kastiin. Kieltämättä ymmärrän onnistumisen tuoman psykologisen mielihyvän vaikutuksen. Tuntui tosi kovalta jutulta, että olin heidän huippumyyjänsä(?). Vaan ei se tosin rahallisesti minua ainakaan vielä Bora Boralle vie, kahdesta lehdestä kun tienasi palkkataulukon mukaan noin 12,50mk.
Suoraan asiakkaan arkeen

Kukaan paikassa ei ymmärtääkseni oikeastaan tienannut mitään. Heitä vain "kannustettiin" ja maalailtiin ruusuisia kuvia tienesteistä. Heissä


oli oltava jotain "vikaa" kun eivät myyneet, vaikka minäkin juuri aloittaneena sain "heti" jo kaksi lehteä myydyksi. Eikä taatusti ollut helppoa, sen voin jo tunnustaa. Yhdelle miehelle tarjosin lehteä yllätykseksi vaimolle, joka olikin sattumalta vähän aikaa sitten siirtynyt autuaammille manan majoille. Monelle lehti jo tuli ja oli noloa yrittää myydä sitä vielä uudelleen. Paljon oli vanhoja mummoja, jotka muuten olisivat kyllä rupatelleet, mutta eiväthän he näkisi edes lukea niin pientä tekstiä. Yhdellä naisella oli juuri todettu edellisenä päivänä rintasyöpä ja toinen oli päässyt aamulla sairaalasta, kun varpaat oli leikattu. Mutta kyllähän nyt näin hyvä lehti muut arjen pikku huolet korjaa?

Lunastin siis takaisin pääsyni "oikeisiin töihin" ja lopetin työt suurena myyntisankarina, hohhoijaa, kaksi lehteäà se 12.50mk. Ei sillä saa kai matkaa halvimmilla hinnoilla edes Tallinnaan. Soitin firmaan parin päivän kuluttua ja sanoin alkaneeni laskea, ettei tästä millään voi mitään tienata. Pomo alkoi puhua minua ympäri. Hän kehui minun olevan todella hyvää myyjäainesta ja heillä oli kaikki asiat juuri muuttumassa. Oli tullut lisää lehtiä, joilla myynti sujuisi ihan toiseen tapaan. Sanoin ilmoittelevani, jos tarvitsen vielä kyseistä työpaikkaa. Jos sittenkin vaikka se Bora Bora olisi mukana kuvioissa…

Tutustuminen myös toiseen yritykseen

Varmuuden vuoksi ja kuvaa laajentaakseni menin vielä toiseenkin puhelinmyynti yritykseen töihin päiväksi. Toiminta oli aika lailla samanlaista, mutta ihan omat yllätyksensäkin yritys toi. Työsopimuksen liitteenä oli nimittäin 30 000mk:n uhkasakko-ukaasi, mikäli työntekijä menee kolmen kuukauden aikana töihin vastaavaan yritykseen, perustaa kahden vuoden sisällä oman vastaavan yrityksen tai rikkoo vaitiolovelvollisuutta. Turha kai mainitakaan tällaisen liitteen olevan laiton. Tässä toisessa yrityksessä myös ns. kannustinlahjat tulivat selkeämmin esille, oli Ässä-arpaa ja jopa kodinkoneita. Palkkataulukko oli hivenen selkeämpi, mutta myyntitavat huomattavasti aggressiivisempia ja valheellisempia. Sain myytyä yhden lehden ja soittelin lafkassa viettämäni tunnit ihan urakalla.

Hyväuskoisten työntekijöiden palkatonta kierrätystä

Kaiken kaikkiaan tuntuu siltä, että nämä lehtien lukemattomat puhelinmyyntipaikat ovat suurinta huijausta, jonka tarkoituksena ei ole edes työllistää pidempiaikaisesti. Enemmän tarkoitus lienee kierrättää


nopeassa tahdissa oman optimisminsa ja kuvitelmiensa varassa olevia hyväuskoisia nuoria maksamatta koskaan juuri kenellekään mitään. Toiset uskovat työhönsä pidempään ja aina tulee uusia, jotka tekevät palkatta taas saman jutun. Harvemmin sieltä rahojaan ulos saa. Sopimushan on laadittu niin, että saat koulutusrahan(1500mk) kahden kuukauden työssäolon jälkeen, mikäli olet myynyt yli 150 pistettä = 125 lehteä, mikä siis ainakin tässä paikassa oli aivan utopiaa. Jopa kaltaiselleni huippumyyjälle.
Suurin ongelma palkan maksamatta jättäminen

Koulutuksessa kanssani ollut kaveri kertoi ystävästään, joka oli ollut kolme kuukautta vastaavassa yrityksessä ja tienannut 300mkYksikään tämän yrityksen työntekijöistä ei taatusti ole nähnytkään 15-20 000mk, hyvä jos edes kahtakymppiä. Teimme aiheesta teeman Tervo ja Päivärinta- ohjelmaan ja siitä saamamme lukuisat palautteet vahvistavat tämän asian laajempaakin olemassaoloa. Meistä teki myös ohjelmassa nimetty yritys täysin perusteettoman rikosilmoituksen. Näissä työsopimuksissa on laillisiakin osioita, mutta niin monimutkaisesti esiteltyjä, ettei välttämättä hyvät lakimiehetkään saa niistä tolkkua. Tämän mainitsee olevan suurimman ongelman myös Helsingin Työsuojelupiirin työsuojelutarkastaja Maarit Lehmussilta. Hän toimii myös työttömyysturvalautakunnassa, johon tulee säännöllisesti valituksia syynä "palkan maksamatta jättäminen". Liitot eivät voi asialle mitään, mikäli nuoret eivät kuulu liittoon. Omilla varoilla on lähes mahdotonta lähteä taistelemaan oikeudessa. Liitto osallistuu siihen ainoastaan, mikäli henkilö liittoon kuuluu. Itse kysyin piruuttani ensimmäisen firman pomolta viattomasti: "Mihin liittoon täällä ihmiset yleensä kuuluvat?" Hän kierteli vastauksensa…kuka mihinkin, en tiedä niin tarkkaan…

Työvoimatoimistot tietävät kuvion

Työnantaja siis perii osassa yrityksistä tätä ns. peruutusvaraa, joten usein et saa alle kuukauden ajalta yhtään mitään. Tämä peruutusvara on laiton. Työvoimatoimistot ovat täysin tietoisia näistä yrityksistä ja niiden toiminnasta. Niistä ei työnhakija saa edes minkäänlaista karenssia. Työsuojelutarkastaja ei voinut nimetä yrityksiä ja ne myös vaihtavat nimiään tiuhaan. Toimivat ilmeisesti aika liukkaasti omalla yrityskentällään. On myös olemassa puhelinmyyntiyrityksiä, jotka toimivat ihan reilusti 25mk:n peruspohjapalkan mukaan. Mutta ikävä kyllä aika moni näistä lehtien tulvimista työpaikkailmoituksista pitää sisällään suoranaista nuorten huijausta ja hyväksikäyttöä tehokkailla psykologisilla myyntipuheilla höystettynä.

En siis rikastunut, en asu Bora Boralla eikä minulla ole edes soutuvenettä. Tienaamillani rahoilla olisin saanut lähikaupasta litran jäätelöä, viisi itsepaistettua karjalanpiirakkaa tai kaksi karkkipussia. Sinänsä pidän kaikista edellä mainituista. Mutta kahden työpäivän saldoksi se ei taida sittenkään pitää minua leivän syrjässä kiinni ainakaan tässä yhteiskunnassa. Ja työsopimuksen 15 minimipisteen vuoksi, en saisi palkkaa ulos edes kymmenen lehden myynnistä huolimatta. Täten hylkäsin puhelimen tuomat unelmat ja menen henkeni pitimiksi mieluummin vaikka siivoamaan vessoja minimipalkalla.



Mia Juselius 17.10.2001
mia.juselius@mail.com

Katso myös
» Lähetä Free Your Mind -postikortti
» Näin meitä ku$etetaan