Ohita navigointi

Vuosisatamme hakkaustarinat

Naisen päätä hakataan jääkaapin oveen.
Nainen pakotetaan syömään roskiksesta jätteitä.
Nainen suljetaan kolmeksi päiväksi vaatehuoneeseen.
Nainen hakataan kuudeksi päiväksi teholle.
30-40 naista kuolee, joka vuosi.


Mitä tapahtuu, kun elämän Ridgestä ja rakkauden hohteisesta Forresterin muotihuoneesta tuleekin Helvetti, jota hallitsee itse Paholainen?

Mitä on perheväkivalta?
Pakottaminen, pahoinpitely, murha, tappo, vapaudenriisto, raiskaus, lapsen ryöstö, laiton uhkaus, kotirauhan rikkominen ja kiristys ovat rikosoikeudellisia määritelmiä mm. naisiin kohdistuvan väkivallan osalta. Niille yhteistä on vallankäyttö, väkivalta. 40% suomalaisista naisista on jossain elämänsä vaiheessa kokenut väkivaltaa. 93% perheväkivallasta kohdistuu naisiin ja joka toinen viikko nainen kuolee saamiinsa vammoihin. Joka viides suomalainen nainen on joutunut uhkailun tai väkivallan kohteeksi viimeisen vuoden aikana. Nämä luvut koskevat siis vain viranomaisille tulleita tapauksia. Luvut kasvanevat moninkertaisiksi esiin tulematta jääneiden tapauksien myötä. Olen tässä jutussa nostanut esiin lähinnä naisiin kohdistuvan väkivallan sen ollessa näkyvin ja yleisin perheväkivallan muoto. Lapsiin kohdistuva väkivalta on myös yleistä ja yleensä hyvin ongelmallista. Lapset ovat turvattomia ja monesti vailla oikeudellista asemaa ainakin väkivaltaisen perheen keskuudessa. Tapauksiin on myös hyvin vaikea puuttua, vaikka väkivallan havaitsemiseen voidaankin kouluttaa ammattihenkilöstöä ja madaltaa välitöntä puuttumiskynnystä asiaan. Miehiin naisen taholta kohdistuva väkivalta ei useinkaan päädy tilastoihin, vaikka sitäkin tapahtuu. Tähän voi vaikuttaa omalta osaltaan koko mieskulttuuri, jossa naisen “läiskimisiin” suhtaudutaan lähinnä naureskellen, vaikka se olisikin ongelma. Harvemmin miehet päätyvät rikosilmoituksiin asti, mutta silti tätäkään perheväkivallan muotoa ei tule vähätellä.
Lapsiperheiden vaikea asema
Perheväkivalta voi olla fyysistä, seksuaalista ja/tai henkistä pahoinpitelyä. Se määritellään saman ruokakunnan sisäiseksi ja perheen tai lähisukulaisten keskeiseksi vallan käytön muodoksi. Pahoinpitelijä voi olla avio-avopuoliso, ex-puoliso, lapsi , isovanhempi tai joku ulkopuolinenkin. Perheväkivalta ei katso henkilöiden varallisuutta tai asemaa, vaan sitä tapahtuu kaikissa yhteiskuntaluokissa. Varakkaampien tapaukset tulevat harvemmin yleiseen tietoisuuteen tai väkivaltatilastoihin, koska tapaukset hoidetaan usein yksityislääkäreillä ja rahalla. Eniten väkivalta kohdistuu 26-35 -vuotiaisiin naisiin, joilla on usein pieniä lapsia. Lapset kärsivät tilanteesta, vaikkei väkivalta suoranaisesti heihin kohdistuisikaan. Tällöin on tärkeää puuttua tilanteeseen ja auttaa naista katkaisemaan väkivaltakierre, ettei lasten koko lapsuus ja nuoruus kuluisi väkivaltaisen suhteen ympärillä. Väkivaltaa esiintyy enimmäkseen kotona ja tutun henkilön toimesta. Esim.raiskauksia tapahtuu harvemmin ulkona pusikoissa. Yleensä tekijä on tuttu ja paikka jomman kumman koti. Klassinen perheväkivalta keskittyy yleensä öihin ja viikonloppuihin. Vammoista yleisimpiä ovat päänalueen vammat, silmät, suu ja posket. Naista hakataan keskimäärin 35 kertaa, ennen kun hän ensimmäistä kertaa hakee apua tai joutuu sairaalaan suoraan tilanteesta. Tätä voi edeltää monta lääkärissä käyntiä klassisine selityksineen kaatumisesta portaissa tai pään lyömisestä kaapin kulmaan liukastumisen seurauksena. Tapauksilla on usein vakavia seurauksia pidemmän päälle kaikille perheenjäsenille ja siksi naisiin kohdistuva väkivalta täytyykin nostaa tärkeäksi ja ajankohtaiseksi puheenaiheeksi.
Naisen selviytymismahdollisuudet parantuneet
Tämän vuosisadan aikana koko naiskulttuurissa on tapahtunut oleellinen muutos koskien naisen asemaa yhteiskunnassa. Agraaliyhteiskunnasta siirtyminen teollistuneeseen ja palveluyhteiskuntaan on vaikuttanut naisten työssäkäyntiin ja asemaan niin perheen sisällä kuin työelämässäkin. Myös kaupungistumisen mukanaan tuomat sosiaaliset ongelmat ovat vaikuttaneet arkielämän muotoutumiseen perheissä. Nainen ei ole useinkaan enää taloudellisesti miehestään riippuvainen ja vastuu perheen elämästä onkin siirtynyt usein heidän harteilleen. Samoin hyvinvointivaltion muodostuminen on auttanut naisia pärjäämään suhteesta lähtemisen jälkeen. Kukaan ei joudu kadulle tai nälkää näkemään (ainakaan entisissä mittasuhteissa) eron jälkeen, vaikkei työssäkäynti olisikaan mahdollista. Tämä ei ole poistanut perheväkivaltaa, mutta on poistanut yhden selityksen jatkaa suhteessa.


Miksi mies lyö?

Syitä naiseen kohdistuvaan väkivaltaan löytyy yleensä yhtä monta kuin lyöjääkin. Selitysmalleja ja teorioita on paljon, mutta mitkään syyt eivät poista tai laimenna teon vakavuutta. Väkivaltaa ei voi hyväksyä, piste.
Paljon korostetaan väkivallan kierteisyyttä sukupolvesta toiseen. Usein lapsuudessan äitiin kohdistuvaa väkivaltaa nähnyt lapsi saattaa aikuisena omissa ihmissuhteissaan toistaa näkemiään malleja. Pojalla ongelmanratkaisukyvyt ovat jääneet kehittymättä ja hän on nähnyt isänsä ratkaisevan ongelmat väkivallalla. Vaikka hän olisikin lapsena vihannut äitiään lyövää isäänsä, hän alitajuisesti toistaa käytösmalliaan kohdistaen sen vaimoonsa riitatilanteissa. Hän on saattanut huomata isänsä saaneen tahtonsa läpi väkivaltaisella käyttäytymisellä. Naisella mallit voivat näkyä väkivaltaisten suhteiden toistumisena. Nainen rakastuu aina, toistuvasti tietyntyyppisiin, mahdollisesti isäänsä muistuttaviin miehiin. Kiltit ja mukavat miehet eivät häntä kiinnosta. Tässäkin tapauksessa kierre olisi tiedostettava ja katkaistava. Näitä sosiaalisen oppimisen malleja voidaan oppia muualtakin kuin kotoa, esim. kaveripiiristä.

Sukupuoliteorioiden mukaan miehet ja naiset oppivat tietyt maskuliisen ja feminiinisen käyttäytymisen mallit kasvuprosessinsa kautta. Näin mies vahvistaisi maskuliinisia ominaisuuksiaan (kovuus, voima, kontrolli) väkivaltaisella käyttäytymisellä.



“Mulla on vaan niin vaikeeta just nyt…”

Väkivalta on usein seurausta tietyistä tilannekohtaisista tapahtumista. Tämän mukaan väkivaltaa voitaisiin selittää stressillä, alkoholilla, työttömyydellä tai perheessä tapahtuvilla muutoksilla. Tätä ei mielestäni voi pitää selityksenä väkivaltaan, vaikka se voi vaikuttaa tilanteiden kehittymisprosessiin.
Kehityspsykologisen tai evoluutioteorian mukaan mies esim.säilyttää “lajin” väkivaltaisella käytöksellään, koska joutuu taistelemaan saadakseen oikeuden naisen lisääntymiskykyyn. Tässä vallitseviksi nousee eräänlaiset luonnollisten valintojen seuraukset. Teorian lähtökohta on ihmisen biologiset ja alkukantaiset motiivit, jotka tuntuvat tämän päivän sivistyneeseen yhteiskuntaan melko kaukaa haetuilta ja stereotypisoivilta.

Selityksissä voidaan huomioida myös elämäntyylit ja rutiiniaktiviteetit. Näin otettaisiin huomioon tekijän ja uhrin välinen käyttäytyminen väkivaltatilanteissa. Tämä ei jälleen poista teon tuomittavuutta, vaikka nainen olisikin “ärsyttänyt” miestä tahallisesti.
Resurssiteoriassa nostetaan esiin perinteisten normien mukainen valta ja status-asema yhteiskunnassa. Mies saattaa vastata perheen toimeentulosta ja tästä syystä hänellä on väkivaltaan perustuvaa käskyvaltaa, jolla nainen pidetään järjestyksessä. Tämä selitysmalli tuntuu enimmäkseen aikansa eläneeltä, mutta jotain vaikutusta sillä voi olla vielä tänäkin päivänä, ainakin asenteissa.

Sosiaalinen kontrolliteoria olettaa ihmisten käyttäytyvän epäsoveliaasti, ellei sitä estämässä ole tehokasta kontrollijärjestelmää. Mies käyttää väkivaltaa, koska väkivallasta saatavat edut (=asioiden läpisaanti) ovat suurempia kuin aiheutuneet kustannukset (=kiinnijäämisen riski). Tässä mies olettaa, ettei etenkään lievällä parisuhdeväkivallalla ole ulkoista kontrollia.


Useampien tekijöiden yhtälö

Viimeiseksi nostan tähän ns.feministiset teoriat, joihin sisältyy piirteitä aikaisemmista, mutta ne käsittävät maskuliinisen vallan historiallisen ja rakenteellisen kehityksen näkökulman, joita ylläpitää lainsäädäntö ja yhteiskunnalliset käytännöt. Tarkoituksena on miesten etuoikeuksien ja määräysvallan ylläpitäminen. Fysiologisten oireiden yhteyttä väkivaltaan on myös paljon tutkittu ja johtopäätöksiäkin vedetty, mutta ihmisinä olemme moniuloitteisia ja monipuolisia. Huomiotta ei voi jättää ihmisen psykologisia edellytyksiä oppia uutta ja vaikuttaa omaan käyttäytymiseen.
Olennaista näissä teorioissa tuntuu olevan, ettei yksikään sinällään selitä väkivaltaa. Jotain piirteitä voi joissain tapauksissa olla nähtävissä ja joissain ehkä useampia. Tyhjentäviksi selityksiksi väkivaltaan ne eivät kuitenkaan luonnistu.


Alistuvan naisen elintila olematon

Mikä saa naisen alistumaan jatkuvaan, kestävään ja yhä pahemmaksi käyvään väkivaltaan rakastamansa ihmisen taholta? Ovatko nämä naiset selkärangattomia ja saamattomia epäonnistujia, jotka suorastaan kerjäävät tulla hakatuiksi?
Ulkopuolisen on aina helpompaa sanoa, kuinka toisen ihmisen tulisi toimia omassa parisuhteessaan. Toiminta voikin olla periaatteeltaan yksinkertaista, mutta käytännön teot eivät. Täytyy huomioida, ettei kukaan muu voi tietää mistään parisuhteesta kaikkia asioita ja vaikutteita. Väkivalta on saatava loppumaan ja tilanteeseen on hyödyllistä ottaa etäisyyttä, mutta lopullinen ratkaisu kuuluu aina henkilölle itselleen. Naisen voi olla vaikea myöntää idyllisen suhteen muuttumista painajaiseksi ja näin kulissit halutaan pitää omia toiveita vastaavina. Elämä on aaltoliikettä, jossa menee hyvin, kunnes jälleen tulee romahdus. Lopulta kulissien romahtaminen voi olla kuitenkin helpotus ja saada aikaan irtautumisprosessin.

Rauhansäilyttämisen kierre

Me emme myöskään voi tuomita naisia saamattomiksi, vaikka väkivaltainen suhde olisi sellaisen heistä tehnytkin. Me emme välttämättä tiedä, millainen nainen oli ennen väkivaltaista elämän kauttaan. Väkivallan kierre voi alkaa huomaamatta ja periaatteessa mitättömistä asioista. Ensin mies voi toivoa, ettei nainen enää juttelisi tuon ihmisen kanssa puhelimessa. Perherauhan säilyttämiseksi nainen antaa periksi, eihän asiassa ole kyse sen suuremmasta. Vähitellen nainen tekee perherauhan säilyttämiseksi yhä enemmän ja elämänpiiri kutistuu salakavalasti juuri miehen toiveiden mukaiseksi. Nainen yrittää olla ärsyttämättä ja lietsomatta tilannetta ja lopulta muuttua näkymättömäksi, ettei mikään ärsyttäisi miestä. Ja sekin saattaa taas olla syy miehen ärsyyntymiseen. Syy ei siis ole naisessa, vaan väkivaltaa käyttävässä osapuolessa. Mies saattaa syyttää kaikesta naista. Kun ihmiselle toistetaan päivästä toiseen, ettei tästä ole mihinkään ja tämä aiheuttaa väkivallan, hän lopulta uskoo siihen itsekin. Tästa johtuen nainen syyttää itseään ja puolustelee miestä erilaisilla selityksillä. Omanarvon tunteen löytäminen ja oman ihmisarvonsa myöntäminen ovatkin ensi askel perheväkivallasta irtautumiselle. Itsetunnon takaisin saaminen voi viedä aikaa ja kypsyttelyä, tosin fyysisen ja psyykkisen terveyden kustannuksella.


Turvakoti- naisen pelastus?

Pääkaupunkiseudun Turvakotien suuri käyttöaste kertonee parhaiten ongelman laajuudesta. Turvakodit ovat usein täynnä, mutta ketään ei käännytetä ovelta takaisin väkivaltaiseen tilanteeseen. Turvakodit ovat toimintaperiaatteiltaan erilaisia. Espoon Turvakoti perustuu melko lailla feministiseen filosofiaan ja lähtökohtana pidetäänkin, ettei miehen luokse enää palata. Eroprosentti ja Turvakodissa viettoaika onkin huomattavasti suurempi ja pidempi kuin Helsingin Turvakodissa.
Helsingin Turvakodissa toimitaan lapsi- ja perhekeskeisestä lähtökohdasta. Yksinäisiä tai päihteiden vaikutuksen alaisia naisia ei oteta sisään, vaan heille etsitään jokin toinen paikka. Periaatteena on myös, että nainen päättää itse, palaako suhteeseen vai ei.


Yhteistyötä ongelman ehkäisemiseksi

Tämän vuoden alusta voimaan tullut lähestymiskieltolaki on otettu tervetulleena vastaan Turvakotien piirissä. Sen toimivuutta on kokeiltu useissa tapauksissa ja se on näyttänyt käyttökelpoisuutensa perheväkivalta- tapauksissa.
Seksuaalisen väkivallan uhrit voivat ottaa yhteyttä Raiskauskriisikeskus Tukinaiseen. Yhdistyksen työntekijät ovat perehtyneet kaikenlaiseen seksuaaliseen väkivaltaan ja niiden erilaisiin oireisiin. Käytössä on myös lakipalveluja oikeudenkäynti tapauksien varalta. Myös vaimon raiskaaminen on oikeudellisesti tuomittava teko ja aiheuttaa uhrille aivan samankaltaisia oireita kuin muun kaltaisten raiskausten uhreille.
Turvakodit ja Tukinainen tekee yhteistyötä suuressa määrin poliisin edustajien kesken. Väkivallanteko ei ole enää asianomistajarikos, vaan on siirtynyt yleisen syyttäjän alaisuuteen. Näin naisella ei periaatteessa ole enää valtaa vetää juttua pois oikeudesta. Käytännössä syyttäjä voi kuitenkin jättää syyttämättä, mikäli uhri sitä vakaasti vaatii. Kysymykseksi noussee, mikä on vakaasti ja mitkä syyt tähän “vakaaseen” ovat vaikuttaneet. Käytännössä syytteistä usein luovutaan uhrin toivomuksesta.
Rangaistukset näistä teoista saattavat tuntua toivottoman lieviltä verrattuna teon seurauksiin. Esim. toisen vammauttaminen lopullisesti (aivovaurio tms.) katsotaan törkeäksi pahoinpitelyksi. Teosta ensikertalaiselle tulee keskimäärin 1-1,5 vuotta ehdonalaista, vaikka uhrin loppuelämä onkin tuhoutunut. Ruotsissa on otettu käyttöön ns. kokonaisvaltainen rangaistuskäytäntö perheväkivaltatapauksissa. Jokaista tekoa ei käsitellä eri juttuina, vaan otetaan huomioon koko pahoinpitelyhistoria uhria kohtaan yhdessä tuomiossa. Näin kartoitetaan teon laajuus ja vuosia kestänyt seuraamussuhde.


Ulkomaalaiset naiset huonommassa asemassa?

20-30% Helsingin turvakodin asiakaskunnasta on ulkomaalaisia naisia. Suhteessa suomalaisen väestön suuruuteen luku on todella kysymyksiä herättävä. Ulkomaalaisiin naisiin ei siis lasketa suomalaisia ulkomaalaisen kanssa naimisissa olevia vaan vain pelkästään ulkomailta tulleita joko suomalaisen tai muun kansallisuuden edustajan kanssa eläviä naisia. Kansallisuuksia on monia. Asiakkaina on filippiiniläisiä, vietnamilaisia, somaleja, venäläisiä jne. Helsingissä toimii Mixeri-projekti, joka on keskittynyt auttamaan ongelman piiriin kuuluvia ulkomaalaisia naisia. He toimivat yhteistyössä Turvakodin kanssa ja keskimäärin he ovat auttaneet 22 eri kansallisuutta edustavaa naista vuoden sisällä. Parin vuoden aikana he ovat hoitaneet 90 eri perhettä. Kansallisuuksista eniten asiakkaina ovat olleet venäjänkieliset naiset.

Ulkomaalaisilla naisilla ei ole useinkaan kielitaitoa eikä valttämättä mitään tietoa oikeuksistaan ja auttamispalveluista. He saattavat olla täysin miehen armoilla ja avioliiton taustalla usein muitakin syitä kuin perinteinen rakkaus. Sinänsä väkivalta ei ole kulttuurisidonnaista eikä kultturitaustatkaan riitä selitykseksi väkivallan käyttämiselle. Joihinkin eteläisiin macho-kulttuureihin se voi liittyä yleisemmin, mutta ei kuitenkaan selityksenä väkivaltaongelmaan. Mixeri-projektin tehtävänä on auttaa näitä naisia kotikäynnein, yhteyden pidoin ja ennen kaikkea käytännön asioiden hoitamisessa. Tähän liittyy asunnon hakua, oikeusprosessien tukemista ja avun antoa niin kauan kuin tarvetta löytyy. Turvakotien tuki- ja keskusteluryhmä-toiminta ei ole toiminut eri kulttuuristen naisten keskuudessa. Piirit ovat usein pienet ja jutut liikkuvat nopeasti.


Mitä ajattelee itse Paholainen?

Vai onko hän sittenkään Paholainen? Olisiko hän sittenkin harhautunut ja omaa syyllisyyden tunnettaan pakeneva pikkupoika? Mies ei yleensä ole mikään hirviö, vaan ihan tavallinen mies ja muuten todella mukava ihminen. Hänen ei välttämättä koskaan uskoisi tehneen mitään tuollaista ja lähipiiri yllättyykin usein melkoisesti tapauksien tultua ilmi.
Olkoon selitys väkivallalle mikä tahansa, miehen tulee kantaa siitä vastuu. Mies usein tietää tekevänsä väärin ja asioiden selittely kuuluu oireiden kuvaan. Mies ei välttämättä halua väkivaltaa ja on itsekin voimaton kierteessään. Usein totuus iskee kasvoille vasta, kun asia tulee julkisesti esille tai vaimo muuttaa kotoa. Saattaa olla miehellekin helpotus, että asia on esillä ja sitä on käsiteltävä. Harvoin kukaan todella sadistisesti nauttii toisen hakkaamisesta. Voimattomuus ongelman muuttamiseksi nousee vaikeaksi niin miehelle kuin naisellekin.

Myös mies voi hakea apua

Kun asia on nostettu esille, onkin miehestä itsestään kiinni, kuinka siihen tarttua. Oman syyllisyyden ja ennen kaikkea vastuun myöntäminen on ensimmäinen askel. Syyttelyn on loputtava ja asioita katsottava suoraan. Pääkaupunkiseudulla toimii Lyömätön Linja ja Jussi-projekti, jotka ovat erikoistuneet väkivaltaisten miesten toimintaan. Työntekijöinä toimii vain miehiä ja toiminta on miesten välistä keskustelua, jossa ketään ei tuomita. Mies huomaa, ettei ole yksin tilanteessaan, vaan on muitakin samanlaisia miehiä samanlaisine ongelmineen. Ryhmässä on tarkoitus, että mies oppii käsittelemään vihan tunteitaan ilman väkivaltaa. Suomalaisen vähän jäyhän mieskulttuurin huomioon ottaen on jo puoli voittoa, mikäli mies suostuu lähtemään keskusteluryhmään pohtimaan ongelmiaan muiden miesten kesken. Yllättävää siis onkin, että ryhmät ovat olleet todella suosittuja ja auttaneet monia väkivallan kierteen katkaisemiseksi.

On helppo tuomita väkivallan tekijä toivottomaksi tapaukseksi. Muussiksi hakattua naista katsellessa ei ole helppoa ymmärtää miestä loputtomiin. Tarkoitus ei kuitenkaan ole ymmärtää ja “hyysätä” väkivallan tekijää, syyttää vaikeaa lapsuutta tai säälittävää elämäntilannetta. Tarkoitus on näyttää miehelle teon seuraukset ja auttaa kantamaan vastuun seurauksineen. Tekoa ei enää voi peruuttaa, syyllisyyttä ei voi poistaa eikä aiheutettua vahinkoa muuttaa. Mutta tulevaisuuden ja etenkin tämän hetken voi. Jokaisen riidan ja vastoinkäymisen tavoite on, ettei enää lyö.


Vanhakantainen häpeä ja muutoksen vaatimus

Pääkaupunkiseudulla kynnys Turvakotiin ja avun hakemiseen on melko matala. Monet perheet elävät hyvinkin samankaltaisissa oloissa ja voi olla helpottavaa huomata, ettei ole ainoa väkivallan kanssa elävä pariskunta. Lasten traumat ja turvallisuuden tunteen saavuttaminen vievät aina oman aikansa. Syyllisyys ja viha on käsiteltävä katkeruuden estämiseksi. Tilannetta uskalletaan usein käsitellä vasta kankean alun jälkeen. Naiset ovat myös tiedostavampia oikeuksistaan eivätkä siedä enää mitä tahansa. Lähtökohtana väkivallan sietämättömyydelle tulisi olla tulevien naisten ja miesten, tämän hetkisten pikkutyttöjen ja pikkupoikien kasvatuksessa.

Pienillä paikkakunnilla leimautumisen ja häpeän uhka kasvaa. Varsinkin pienten, tiiviiden ja omien normiensa mukaan elävien yhteisöjen kynnys puuttua väkivaltaan on heikko. Naiselta vaaditaan paljon enemmän voimaa ja vahvuutta irtautua ja nostaa asia pöydälle. Usein kulissia pidetäänkin pystyssä viimeiseen asti.

Miksi epäonnistumista on tänäkin päivänä vielä niin vaikea myöntää? Olisiko yhteiskunnallisissa asenteissa ja suhtautumisessa perheväkivaltaan tiukentamisen ja käsitteiden tarkistamisen varaa? Voisiko yhteiskunta jotenkin jo kasvatuksellisissa toimenpiteissään huomioida perheväkivallan ehkäisemisen? Voidaanko asioista jo puhua ja tehdä selvä kannanotto näinkin laajaan ongelmaan? Voisiko naisten keskinäistä voimaa ja kokemuksia jotenkin hyödyntää vielä enemmän?
Perheväkivalta ei ole vain pienen perheen ongelma, vaan suuri ongelma myös yhtyeiskunnallisella tasolla. Asia on arka ja siksi kiusallinen päättäjille. Kuinka monen naisen on pelättävä tai jopa kuoltava parisuhteessaan? Kuinka monen lapsen saatava mallit kotoaan kierteen jatkamiseksi?


"Elämänsä Ridge vapautti jälleen voimatonta raivoaan vaimonsa ärsyttävän olemassaolon yllyttämänä. Vaimo vietti sairaalassa muutaman kuukauden parannellen murskautuneita sisäelimiään ja palasi jälleen kullanhohtoiseen häkkiinsä muotihuoneiden kuninkaan rinnalle. Olihan kaikki kuitenkin hänen syytään. "


Auttavia numeroita
Yleinen hätänumero: 112
Espoon Turvakoti 24h/vrk: 09-597749
Hkin Turvakoti: 09-5885700
Vantaan Turvakoti: 09-8747911
Rikosuhripäivystys: 0600-16116
Raiskauskriisikeskus Tukinainen: 0800-97899
Lyömätön Linja: 7002-8870

Lähteenä käytetty aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, laajaa “Usko, toivo ja hakkaus”-tutkimusta sekä vierailuja ja luentoja tekstissä mainituissa paikoissa.
Juttu on julkaistu osittain samanlaisena Hella&Nyrkki-lehdessä.




Mia Juselius 28.02.00
mia.juselius@mail.com

Katso myös
» Kansalaistoiminnan kalenteri
» Kuokkavieras kotisivut