Bonjour - lumoava Pariisi
...satunnaisen matkailijan hajahuomioita
Pariisi ei jätä ketään kylmäksi. Kaupungista löytyy tilaa eri värisille ihmisille ja erilaisille ryhmille. Oman kolonsa löytää niin kansalaisaktivisti kuin taiteiden ystävä. Suuri tunteiden kirjo saa paatuneemmankin kihisemään: kokemuksia, elämyksiä ja romantiikkaa. Ainut mitä tarvitset on avoin ja suvaitseva mieli. Toki satunnaisen matkailijan on hyvä huolehtia itsestään ja kaveristaan. Jopa tavaroistaan. Terveellä järjellä selviää. Arki on sama kuin muissakin suurkaupungeissa.
Pariisi on 2000 vuotta vanha kaupunki ja nykyinen nimi vakiintui vuonna 360. Siitä saakka kun Kelttiheimo ( n. 300 eaa) asutti saaret on Pariisissa nähty ja koettu suuria rakennusurakoita ja suuria tuhoja. Pariisi on ollut useimman kerran taistelukenttänä: barbaarihyökkäys, hunnitaistelut, normannihyökkäys, satavuotinen sota, uskonsota, vallankumous jne. Viime vuosisadalla I maailmansodassa Pariisi säästyi, mutta II maailmansodan aikana natsit miehittivät sen.
 |
Kengät jalkaan ja menoksi
Pariisin fiilistä pääsee aistimaan parhaiten jalkaisin. Todella kaunis rakennusarkkitehtuuri saa edelleen monet haukkomaan hengeään. Monet nuoret opiskelijat muualta maailmasta valloittavat Pariisiin ja tutustuvat sen monipuoliseen sykkeeseen. Ehkä välivuosi varsinaisissa opiskeluissa. Kaikki tapaamani ulkomaalaiset, satunnaiset nuoret vierailijat, pitävät näkemästään ja kokemastaan.
 |
Jalkapelillä törmää parhaiten erilaisiin spontaaneihin mielenosoituksiin, erilaisiin performansseihin ja monimusiikillisesti sävähdyttäviin pienimuotoisiin bändien esityksiin.
Latinalainen kortteli "Mikkelin" kadulla
Latinalainen kortteli sykkii elämää ympäri vuorokauden. Kiemuraisilla kujilla, satunnaisissa tapahtumissa, pikkukaupoissa ja etnoravintoloissa ja kahviloissa kulttuurit kohtaavat. Alueen pääkatu on ”Mikkelin” katu (Boulevard St Michelin) ja metroasemat St Michel, Maubert-Mutualite, Cluny-La Sorbonne) vievät sinut kohti seikkailuja.
 |
Latinalaiskortteliksi alue nimitettiin 1800-luvulla, koska tuolloin latina oli ainut yliopistossa käytetty kieli. Tänä päivänä tuntuu, että ainut kieli on vain ja ainoastaan ranska. Ranskalaiset osaavat hävyttömän huonosti muita kieliä. Se ärsyttää.
 |
Samaan aikaan "sillanvaltaajat", rullaluistelijat rakentavat oman performanssin. Loistavia taiteiluja ja hyppyjä oli kaiken nähtävillä. Yhtä nopeasti kuin erilaiset ad hoc –tapahtumat, spontaanit jutut syntyvät, yhtä nopeasti ne myös häviävät. Vallatakseen toisen sillan tai kadunpätkän. Vaikka Ranska on erittäin byrokraattinen maa niin tiettyjä vapauksia sallitaan kuten spontaanit, nuorten omat jutut. Onneksi. Kolmen päivän aikana näin yhden skeittaajan.
Kuuluisia ruumiita
 |
Haudat ovat suuria ja mahtipontisia, mitä kuuluisampi sen suurempi. Tähtiasukkaita on tuotu sinne muualta paikan suosion kasvattamiseksi. Pariisin kommuunin kahakoissa surmansa saaneet, natsien keskitysleireillä kuolleiden ranskalaisten ja toisessa maailmansodassa Ranskan vastarintaliikkeessä työskennelleiden muistomerkki on sekin siellä. Monet tuovat yhteishautoihin kukkia.
Kansalaisliikkeet
 |
Kasvisruoka ei kuulu vielä erityisesti ranskalaisen keittiön kulinaristisiin erikoisuuksiin, mutta lisääntyy vakaasti. Vegetaristeille on omat vankkumattomat kannattajansa.
Aidsin vastaisen taistelun uusi ase on naisten kondomi. Maailmanmarkkinat eivät ole vielä avautuneet, mutta ryhmän jäsenillä oli esittää näytekappale. Kondomin idea on sama kuin miesten kondomin. Naiset laittavat sen vain sisään ja se liimautui emättimen seinämiin. Ja eikun turvallisesti menoksi.
 |
Perinteiset visiittikohteet
 |
Eiffel-tornissa kannattaa käydä. Kannattaa varata mukaan aikaa, hermot ja 65 frangia (valuutta lähes sama kuin Suomessa). Ja ensi vuonna sisään pääsee karkeasti 11 eurolla. Torni valmistui vuonna 1889 maailmannäyttelyyn vallankumouksen 100-vuotispäiväksi. Custave Eiffel suunnitteli terästornin, jonka korkeus on 320 metriä ja joka lepää neljän jalan varassa. Tornissa on 9550 tonnia rautaa, 15.000 metalliosaa ja 2,5 miljoonaa niittiä.
 |
Pablo Picasso oli aikansa huippumies (1881-1873). Picasso-museossa ei ole huipputeoksia, mutta kaikki kaudet ovat edustettuina. Kokoelmassa on 200 maalausta, 3000 piirustusta, kaiverrusta. Esillä on keramiikkaa, pronssia, puuta ja kuvitetut käsikirjoitukset. Pablo kirjoitti myös runoja. Tutustuminen museoon avasi silmät näkemään kuinka monipuolinen ja taiteellinen lahjakkuus maan päällä on elänyt. Eikä joka hemmo tee yli 90-vuotiaana huipputaidetta.
Muuta mukavaa
 |
Liikennekulttuuri on omansa suurkaupungissa. Ei kannata rynnätä autotielle, siinä jää toiseksi. Seuraa parkkeerausta. Se on hupaisaa. Lähes jokainen kolhii toistaan. Eikä ole huomaavinaankaan. Takseja on melko vaikea saada.
 |
Jos et ole kasvissyöjä, niin pyydä pihvisi paistettuna tai saat verisen klöntin.
Monesti saa kuulla, että pariisilaiset ovat kopeita ja katsovat vieraita nenän varttaan pitkin. Täytyy myöntää, että tuossa on hitusen perää. Kieli rajoittuu, sinänsä kauniiseen ranskaan, palvelu on välillä tosi ”hikistä” ja monet palvelun ammattilaiset ovat nenä nyrpällään. Se on tosi ärsyttävää. Toki kaikki eivät ole yhtä "kylmiä", joten ota aktiivisesti kontaktia ja opettele vähän ranskaa. Jos ei muuta niin: merci (kiitos), bonjour (hyvää huomenta/iltapäivää), bon soir (hyvää iltaa/yötä), au revoir (näkemiin) , s’il vous plait (olkaa hyvä), pardon (anteeksi). Pardonia saakin hokea täysinäisissä metroissa ja ahtailla kaduilla.
 |
Leena 9.7.2001
fym@hattu.net
- Katso myös
- » Pariisi-sivut
- » Eiffelin tornin sivut
