Ohita navigointi

Musiikkia yksinäisille massoille


Seisoin kivisellä mäellä. Aurinko oli alkanut laskea. Taivas oli vaalean sininen ja pilvet hehkuivat punaisiana lipuessaan hitaasti auringon ohi. Aivan mäen huipulla oli korkea masto, jonka päässä oli kolme punaista kaiutinta. Katselin auringon viimeisten säteiden kimaltelua punaisella pinnalla. Korviini kantautui musiikki, vahvistuen vähitellen niin kovaksi, että korviini sattui. Sitten oli aivan hiljaista. Vuoret kauempana olivat mustia, aurinko laski niiden taakse. Katsoin toiseen suuntaan, siellä vuoret hohtivat punaisina ja sinisinä. Istuin kivelle, se oli musta. Katselin kaiutinmastoa. Se oli teräksen harmaa ja välkehteli ilta-auringon viimmeisten säteiden ansiosta. Kaiuttimista alkoi taas kuulua musiikkia ja sitten kuten aikaisemminkin, se lakkasi. Jälleen oli kammottavan hiljaista. Auringosta näkyi enää muutama ohut säde. Tähtiä oli jo taivaalla, kuuloisti kelmeänä. Kojootti ulvoi kaukana. Ulvonta sai ihon kanan lihalle. Taivaan halki lensi pöllö. Tähdet tuikkivat.Kuu nousi vakaasti korkeammalle.Musiikki soi taas. Nyt se ei lakannut. Oloni oli outo. Musiikki rentouttijokaisen lihaksen, laukaisi jännityksen. Minun tuli lämmin. Tuntui kui miljoonat kädet olisivat rauhoittaneet minua. Suljin silmäni. Kuin maailma olisi pyörinyt. Tunsin täydelliseltä, kuin minusta ei olisi puuttunut palaakaan. Avasin silmäni. Pimeys oli läpi tunkeva. Tuntui kuin se olisi tullut sisälle minuun, lävistänyt minut tuhansilla miekoilla, joiden kylmät terät viilsivät sieluani. Musiikki soi. kojootti ulvoi, toinen vastasi. Musiikki tunkeutui aivoihini.
Se oli sähköistä, se nai minua. Aurinko nousi itäisellä taivalla. Lähdin kävelemään pois. Potkin kiviä. Yö oli ollut outo. Kaiutinmasto oli yhä siinä, musiikki oli lakannut. Kuulin vain linnun laulua.




Halo 25.04.02
gahan86@suomi24.fi

Katso myös
» Yleisradion Helsinki kamera
» Lähetä Free Your Mind postikortti