Ohita navigointi

Linnasta linnaan

Poliisin käytös itsenäisyyspäivän mielenosoituksessa aiheutti osallistujissa suurta ihmetystä. Poliisi käytti täysin mielivaltaisia keinoja napatessaan oman mielipiteensä laillisesti esittäneitä kansalaisia. Myös poliisivoimien kovat otteet ja tarpeeton väkivalta viimeistään veivät uskon suomalaiseen oikeusvaltioon.

Minulle itsenäisyyspäivän Kuokkavieras-mielenosoituksessa oli kyse yhteiskuntamme sosiaalisesta epäoikeudenmukaisuudesta, lasten, vanhusten, päihde- ja mielenterveysongelmaisten yhä huononevasta asemasta ja rahan vallan kasvusta. Saapuessani Rautatientorille paikalle oli kerääntynyt jo paljolti erilaista väkeä ja poliiseja vaelsi joukossamme. Kaikki olivat odottavalla kannalla eikä kukaan ei oikein tiennyt, mitä seuraavaksi tapahtuisi.

Sinänsä oli hienoa, kuinka paljon ja erilaista porukkaa kulkueeseen osallistui. Iloa toi myös poliisivoiminen vahva edustus siviilipukuisina kulkueessamme. Kluuvin kävelykadulla saimme sitten vastaamme ensimmäiset mellakkavarusteiset poliisit, jotka alkoivat repiä aitoja mielenosoittajien käsistä. Ystäväni, joka liittyi kulkueeseen tässä vaiheessa, kertoi nähneensä Senaatintorilla noin sata mellakkapoliisia täydessä valmiudessa lähtökäskyä odottaen. Meitä opiskelijoita, työttömiä, koululaisia, lapsia, maahanmuuttajia ja työläisiä vastaan???

Tarjaa kaivattiin
Mantan patsaalla väkijoukko jakaantui ja barrikadiporukka marssi kohti linnaa. Presidentinlinnan vastaanoton hoitivat tänä vuonna useat kymmenet mellakkapoliisit. Väkijoukko painoi eteenpäin, poliisit vastaan. Porukka huusi viestiä linnaan: "Tarja, tuu ikkunaan, täällä huutaa kansa"!! Tarjalla oli ilmeisesti vielä viime hetken leipomiset kesken, eikä häntä näkynyt lainkaan.

Väki alkoi painaa taas meitä eteenpäin ja poliisit puolestaan vastaan. Eräs poliisin prototyyppi työnsi minua nyrkillä, rystysillä kurkusta. En päässyt tungoksen takia liikkumaan, vaan yritin saada kloonia ymmärtämään asian vakavuuden. Hänellä näytti olevan jonkinlainen lasittunut kiilto silmissään eikä puhe tavoittanut enää kaverin tajuntaa. Jos on tavoittanut koskaan aikaisemminkaan, mene ja tiedä. Tuntuu kyseenalaiselta käyttää moista voimaa, kun vastassa on metrikuusikymmensenttinen ja viisikymmentäkiloinen naisihminen.

Seuraavan paineaallon tullessa sama virkamies painoi jälleen minua rystysillä kurkusta. Muutama muukin poliisi alkoi jo vaivaantua tilanteesta ja aloin itsekin vähän lämmetä. Väki aloitti juuri sopivasti aiheeseen liittyvän huudon: "Poliisi on ystävä!"

Jossain vaiheessa tilanne jälleen riistäytyi ja poliisi sai minusta otteen. Tunsin lähes täydellisen luista irtautumisen, kun poliisi veti voimalla toisesta kädestä ja mielenosoittajat toisesta. Kuten mielenosoituksessa olikin kyse, siinä oli hyvin lähellä tapahtua odotettavissa oleva lopullinen "kansan kahtiajakautuminen", kirjaimellisesti.



Poliisi rankaisi oma-aloitteisesti
Minut vietiin poliisien bussille, jonka kyljessä oli myös mielenosoituksen teemaan hyvin sopien joku rahoitusmainos tyyliin "Haluatko rikastua"? Bussin ulkopuolella odotti poliisi videokameran kanssa ja käski mennä seisomaan selkä bussin kylkeä vasten. Amerikkalaisten elokuvien tapaan hän kysyi kaikki henkilötiedot kuvaten. Ilmeisesti poliisivoimat ei osaa enää edes lukea TAI kirjoittaa, vaan kaikki otetaan videolle, jotta jokainen poliisi ymmärtäisi.

Bussissa meidät sidottiin tiukasti nippusiteillä ranteista bussin penkkeihin. Kun sanoin poliisin laittavan sidettäni liian tiukalle, hän kiristi sitä vielä muutaman sentin. Sen jälkeen liikkuminen mihinkään suuntaan oli täysin mahdotonta. Meitä istutettiin siteissä noin tunti ja yhden jos toisen kädet alkoivat sinertää ja ranteet hiertyä puhki. Vieressäni istuva tyttö oli todella vaikeassa asennossa kaikkine muuripehmusteineen. Eräs nainen yritti vedota poliisiin tytön puolesta, jotta siteitä vähän löystettäisiin. Poliisi meni vedonneen naisen luo ja kiristi hänen siteitään sanoen "No nyt on kaikilla yhtä kireinä". Tapauksen jälkeen päästimme täysin valloilleen pirullisimmat piikkimme kohdistuen kyseisiin valtion viranedustajiin.

Muutama ystäväni oli kysellyt poliisilta, mitä bussiin viedyille noin kymmenelle mielenosoittajille tapahtuisi. Poliisit sanoivat pitävänsä meitä pahimman yli bussissa, ottavansa nimemme ylös ja vapauttavansa. Tämä osoittautui valheeksi. Kohta olimmekin tuskallisella matkalla Kisahallin poliisiasemalle. Jokainen mutka väänsi ranteita kivuliaasti. Vain HKL:n bussilippu puuttui syysretkemme riemusta.

Kisahallin poliisiaseman avoimet ovet
Asemalla meidät vietiin yksitellen sisään ja sama kuvaaja-poliisi kuvasi saapumisemme paikalle. Olisi mielenkiintoista tietää, katsovatko he kenties nauhaa nostalgisin mielin vuosikoosteessa poliisien pikkujouluissa?? Auki hiertynyt ranteeni merkattiin poliisien kirjoihin ja kaikki tavarani otettiin säilöön. Minut vietiin yksityisselliin, muita taisi mennä porukassa samoihin. Tulipa siinä ensimmäisen kerran tutkittua kunnolla sellin seiniä siellä vietettyjen noin viiden tunnin aikana. Vankeus tuskin saa koskaan ketään katumaan tekojaan, vaan lähinnä entistä vihaisemmaksi ja toimintavalmiimmaksi. Onneksi en myöskään päässyt täysin laitostumaan, jolloin paluu normaaliin elämään olisi voinut olla ylivoimaisen vaikeaa.

Poliisit soittivat yhden puhelun puolestamme, minä sain soittaa itse, koska kaikki tavarani olivat hävinneet tapahtuneen aikana. Minkäänlaista vilttiä palelemiseen en pyynnöstä huolimatta saanut. Minut vapautettiin vähän ennen yhtä yöllä. Saamani sakon aihe oli sen verran kärjistettyä tekstiä, etten suostunut sitä sellaisenaan allekirjoittamaan ennen omaa versiotani asiasta. Mielenosoituksen järjestäjien taholta jonkinlainen lakimies paikan päällä olisi ollut asiallinen veto.



Kieroutunut yhteiskuntakäsitys - kenellä?
Olin oikeastaan jollain tavalla hyvin loukkaantunut koko jutusta. Meitä, jotka haluamme väkivallattomasti yhteiskunnastamme tasa-arvoisempaa ja yritämme pitää myös sellaisten ihmisten puolia, joilla ei siihen omia voimia juuri sillä hetkellä tai pysyvämmin ole, pidetään vaarallisina yhteiskunnan vihollisina. Kun taas ne, jotka sellaisen Suomen ovat päätöksillään luoneet, juovat ja syövät kystä kyllä poliisiarmeijan suojeluksessa. Koko asetelmassa on jonkinlaista kieroutunutta ironiaa. Samoin poliisin tahallisen vahingoittava käytös loukkasi oikeudentajuani. Pidimme myös heidän puoliaan, sillä mielestämme heillä on raskas vuorotyö ja pieni palkka. He kuitenkin kohtelivat meitä laittomuuden ja epäinhimillisyyden rajoilla. Monet kiinniotetut oli napattu täysin satunnaisesti ilman perusteita ja kohtelu kuin vaarallisten rikollisten. Toisaalta koko tilanne oli aika kutkuttavaa historian toistumista. Tuli mieleen keskiajan ylimystön loistavat juhlat, kun rahvas mellasti epäoikeudenmukaisuutta ja virkakoneistoa vastaan ulkona kaduilla.

Mutta mikäli tavoite oli saada meidät nöyränä katumaan ”tekojamme” ja jäämään kotiin seuraavalla kerralla, he epäonnistuivat. Mikäli sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta on kyse, niin barrikadeilla tavataan taas.



Mia Juselius 05.03.01
mia.juselius@mail.com

Katso myös
» Toimintakalenteri
» Oikeusministeriö - Naamioituminen mielenosoituksessa