Ohita navigointi

Huominen


Huomaan kirjoittavani huomisesta, vaikka alunperin valitsinkin toisen aiheen. Huominen tuntuu vain niin läheiseltä ja koskettavalta aiheelta minulle nyt. Vaikka maailma kuinka muuttuisi, niin huominen silti häämöttää jossain.

Uskon, että huomenna kaikki voi olla paremmin. Mikä tänään tuntuu niin pahalta, tuntuu vähän vähemmän pahalta huomenna. Vaikka maailma järkkyy kerralla täysin ylösalaisin, on pakko uskoa, että huomenna kaikki on paremmin. Polttava kipu voi muuttua jomottavaksi säryksi, puristava tunne sydämen ympärillä suruksi. Ja ellei sekään huominen ole parempi, niin ainakin sen päivän huominen. Kummaa, miten yön yli nukkuminen voi selvittää asioita. Unessahan ihminen käy läpi päivän ”saldon”, ja tuhoaa tarpeettomat tiedot, näin olen kuullut. Uni myös rauhoittaa, maksa ehtii polttaa veressä olevan alkoholin. Omasta kokemuksesta kuitenkin tiedän, että toipumiseen voi mennä montakin huomista. Minun täydellisestä romahtamisesta ja lohduttomuudesta on kulunut kolme huomista, eikä vieläkään aurinko paista. Sadetta yrittää, mutta minä en anna sen tulla.
Ajattelin ostaa sateenvarjon.

Huomenna kaikki voi olla toisin, myöskin. Se, mihin luotit eilen, voi olla poissa huomenna. Tilalla voi olla vain tyhjyys, epäusko ja itku. Vihata en osaa, enkä haluakaan. Mutta pakko on jatkaa, ei saa antaa elämän nujertaa. Ei se hänen syynsä ollut, ettei enää välittänyt samalla tapaa kuin ennen. Tulee toisia ihmisiä, uusia suhteita, mutta vasta huomenna. Nyt tiedän vain, että ketään toista en halua, en pitkään aikaan. Itsetunto tästä kärsii, mutta eiköhän huominen paranna senkin suhteen.

Mitä huominen ei voi tehdä on muuttaa eilistä. Aikamatkailusta on tehty satoja elokuvia ja kirjoja, mutta ainakaan minun järkeeni ei mahdu miten ihmeessä joku voisi muka matkustaa ajassa. Ehkä minä olen vain tosikko siinä suhteessa, tietämätönkin ehkä. Älylliseen elämään telluksemme ulkopuolella voin uskoa, mutta en aikamatkailuun. Eilisen väärinkäsitykset voi oikaista, tai vaikka pyytää anteeksi pahoja sanoja, mutta konkreettisesti minun maailmassani ei matkusteta ajassa muuten kuin telkkarissa tai kirjan lehdillä, ei edes huomenna. Huomisessa on toivoa. Sodankin keskellä varmasti usko huomiseen ja rauhaan auttaa hitusen. Minä toivon, että minun huomiseni toisi mukanaan ystävyyden sen menetetyn rakkauden tilalle.

Rakkaus voi mielestäni muuttua ystävyydeksi, vaikka monille se on varmasti vaikeaa. Ja eihän siihen toisaalta pakotetakaan. Eräs ystäväni kertoi, että yksi hänen parhaista ystävistään on hänen entinen poikaystävänsä. Itsestäni tiedän, että tänään en ole valmis paiskaamaan kättä hänen kanssaan, ja nauramaan niin kuin joskus ennen, mutta ehkä jo huomenna. Huominen pelastaa, mutta se ei yksin riitä, tarvitaan myös uskoa johonkin; ystävyyteen, rakkauteen, johonkin korkeampaan voimaan tai vaikka siihen, että huomenna koulun ilmastointi toimii.



Maria 04.11.01
maria__y@artic.net

Katso myös
» http://www.aukea.net
» Lähetä Free Your Mind -postikortti