Ohita navigointi

Diivaillen

Chansons...

7.9. Savoy-teatterissa Helsingin juhlaviikoilla;
Georgette Dee, esiintyjä ja Terry Truck, piano


Georgette Dee(vas) ja Terry Truck ©D.R.

Berliiniläinen kabareetaiteilija Georgette Dee tekee ensi töikseen selväksi suhteensa yleisöön ja yhteiskuntaan laulamalla yksinäisyyttä käsittelevän laulun, Bertolt Brechtin ja Kurt Weillin tuotantoa. Naisen vaatteisiin pukeutunut mies, joka väittää olevansa sukupuoleton, edustaa toiseutta, hän on yksinäinen kummajainen niin Savoyn lavalla kuin yhteiskunnassakin. Laulun jälkeen Dee kertoo nauttivansa yksinäisyydestä, mutta myöntää, että joskus on mukavaa olla yksin jonkun toisen kanssa. Hän ei halua vaatia yleisöä jakamaan yksinäisyyttään, mutta yleisö on läsnä hänen ollessaan lavalla.

Kun lähtökohdat ovat selvät, show pääsee vauhtiin. Deetä säestävä Terry Truck polkaisee flyygelinsä pedaalia luoden taustan illan äänimaisemalle, jossa vuorottelevat Deen laulu ja puhe. Vaikka esityksen nimi onkin Chansons, Georgette Dee on paitsi laulaja, myös diseuse, kabareen tarinoitsija, joka rupattelee musiikkinumeroiden välissä. Hänen keikkansa etenee siinä tasaisen tappavassa tahdissa, jossa hän polttaa savukkeita: tupakanlehdet käryävät biisien välissä, joskus niiden aikanakin. Tähti muistaa pitää käheän äänensä vielä jotenkuten kunnossa kostuttamalla kurkkuaan viinillä ja vodkalla.

Taiteilijana Georgette Deen juuret ovat 1930-luvun alkupuolen Berliinissä, jossa kabaree kukoisti. Dee jatkaa tätä perinnettä, jonka suosio on kuluneiden vuosikymmenien aikana vaihdellut suuresti. Hänen esityksensä on viihteellinen mutta samalla poliittinen. Deessä on eleganssia ja dekadenssia. Myös naislaulajan ja miespianistin yhdistelmä on tyypillinen teatterin tai kapakan lavalla. Samoin on tuttu Deen säestäjän Truckin rooli, rauhallinen ja hillitty baaripianisti, joka kärsivällisesti toteuttaa toiveet, kuten "Play it again, Sam." Deen toiveita ovat muun muassa Brechtin ja Weillin laulut, tutut kabareesävelmät ja West Side Storyn Somewhere.

Ei pelkkää perinnettä

Dee ja Truck esittävät kuitenkin myös omaa musiikkiaan,


eikä heidän taiteensa muutenkaan ole kahlehdittu traditioihin. Kabareen historian tähdet ovat olleet suuria diivoja, mutta Deetä ei oikein voi laskea kuuluvaksi tähän joukkoon. Hän ei pyri luomaan illusionia etäisestä tähdestä vaan pikemminkin etäännyttämään katsojan sellaisesta Brechtin hengessä. Dee esimerkiksi valittaa, kuinka hän ei saa herätä aikaisin eikä pirteänä vaan hänen on keskipäivän jälkeen voihkien vääntäydyttävä vuoteesta pitääkseen yllä diivanmainettaan. Dee ei myöskään pyri peittämään miehisiä, ronskeja piirteitään ja puoliaan vaan hän päinvastoin tietoisesti korostaa niitä.

Deen esityksen poliittisuus ei perustu nostalgiaan. Hän kritisoi kapitalismia, joka aiheena on nykyään yhtä ajankohtainen kuin modernin kabareen alkuaikoina 1800-luvun lopulla. Osansa Deen ironisesta piikittelystä saa myös tieteen merkityksen korostaminen: Dee pohtii, miksi tiedemiehet eivät koskaan ole kirjoittaneet rakkaudesta, joka on hänen juttujensa ja laulujensa yleisin aihe. Dee paljastaa yleisölle, että rakkautta on tutkittu, mutta tuloksia ei ole haluttu julkaista. Tässä vaiheessa kapitalismin kritiikki astuu mukaan lavalle: Dee kertoo tiedemiesten saaneen selville, että rakkauteen niin usein liittyvä pettymys on normaali ja ohimenevä tunne. Tämä tieto on kuitenkin salattava, sillä muuten pettyneet ihmiset lakkaisivat lohduttamasta itseään ostoksilla, ja kauppiaat saisivat vähemmän rahaa.

Juttu ontuu pahemman kerran, mutta siinä on ajatusta. Sitä ei sen sijaan ole Deen lukuisissa banaaleissa ja absurdeissa tarinoissa. Ties mitä aasinsiltaa pitkin hän pääsee kertomaan, kuinka joku joskus työnsi sormen hänen haarojensa väliin eikä hän meinannut huomata mitään.


Georgette Dee ja Terry Truck ©D.R.


Loistava esiintyjä

Georgette Deen jutut viihdyttävät siksi, että hän on loistava esiintyjä. Hänen maneerinsa - teennäisen karhea ääni ja roisi käytös - eivät estä häntä ilmaisemasta itseään estottomasti. Laulu loi saliin voimakkaita tunnelmia ja tempasi minut mukaansa silloinkin kun en ymmärtänyt saksankielisiä sanoja.

Dee on maassamme jo toistamiseen ja osaa ottaa suomalaisen yleisönsä. Parin encoren jälkeen hän rientää takahuoneeseen hakemaan Finlandia Vodkaa täyttääkseen lasinsa. Truck alkaa soittaa Sibeliuksen Karelia-sarjan pianosovitusta, jonka tahdissa Dee saapuu balettiaskelin takaisin lavalle. Tämän monille suomalaisille pyhän sävellyksen soidessa Dee pyörii pikkuhousut vilahdellen ja lopulta pyllistää katsojille. Liekö kritiikkiä Karjalan palautushaaveita kohtaan, Savoy-teatterin yleisöön huumori joka tapauksessa kolahtaa.

Dee on onnistunut viihdyttämään katsojia, ja he ovat todella olleet läsnä. Hevin ei kuitenkaan unohdu, että Dee ei kuulu joukkoon vaan edustaa toiseutta. Mustaan pukuun sonnustautunut mies toteaa aulassa toiselle: "Mielenkiintoinen kokemus, erittäin mielenkiintoinen. Vähän erilaista."



Ilkka Järvinen 18.09.01
ilkka.jarvinen@pp.inet.fi

Katso myös
» The official Site of Georgette Dee and Terry Truck
» Helsingin Juhlaviikot