Ohita navigointi

Tee Se Itse -musiikkivideo

Ihmiskunnan ainoa toivo on voittanut käsikirjoituskilpailun, jossa haettiin tekijöitä Apulannan uudelle musiikkivideolle. Päiväkirjaa tuotannosta voit lukea tästä:

Maanantai 2.12.2002

Tänään alkoi jo kuumottaa. Lähdin aamulla kymmeneksi Pasilaan Yleisradion puvustamoon ja tarpeistoon hakemaan muunmuassa lastenvaunuja (kaksi kappaletta), kipsiä jalkaan, lukuisia vaatteita ja rahastajan laukkuja. Kaikki tarvitsemamme löytyi ihan miltei sormia napsauttamalla. Jestas, mikä tavara- ja vaatemäärä. Puhumattakaan siitä Yleisradion sisäisestä ajoreitistöstä. Siellä oli kyllä alituiseen hukassa autonsa kanssa.

Yleisradiolta suuntasimme studiolle viemään tavaroita. Näin studion ensi kertaa kunnolla, ja käsitykseni sen tarjoamista tiloista muuttuivat kertaheitolla. Halli oli iso, kyllä sinne bussi mahtuisi, mutta etenkin näyttelijöiden ja avustajien tilat olivat melko onnettomat. Ainakin meidän bussilastilliselle ihmisiä. Esimerkiksi meikauksessa voi tulla kiire, kun meikkituoleja oli vain yksi ja näyttelijöitä pitäisi meikata liukuhihnameiningillä.

Kokka kohti Petikkoa ja Ilmapallokeskusta. Saimme sponssina ilmapalloja, kaikkiaan viisitoista kappaletta. Niiden tarkoitus on vähän blokata kuva-alaa, jotta bussi näyttäisi täydemmältä. Ahtasimme pallot autoon ja pidimme ruokatauon. Tässä vaiheessa päivää tuntui jo siltä, että on tehnyt vaikka mitä. Ylellä seikkailu vei ilmeisesti paljon voimia (ja aikaa).

Ruokailun jälkeen olikin edessä tiukan aikataulun keikkoja. Ensin kuvauspysäkille Haagaan tutustumaan bussipysäkin valomainoksen vaihtamiseen. Vaihdamme oikeiden kaupallisten tiedotteiden tilalle omamme, jotta video ei aivan näyttäisi läpikaupalliselta. Mainosfirman mies näytti miten homma toimii, ja oppineina painoimme lusikan pohjaan ja kiisimme Käpylään hakemaan rollaatoria.

Päivän ensimmäinen pääte oli viedä tavarat studiolle. Tämän jälkeen minun oli tarkoitus lähteä Mikan (Haaranen) kanssa kiertämään vielä paikkoja. Tutustuimme Ruskeasuon varikolla bussiimme, joka sai viimehetken hoitoa huollossa. Jestas kun se näytti puhtaalta. Bussin osalta ei liene mitään valittamista. Bussivarikolta menimme vielä pysäkille päivittelemään sitä valon määrää, joka siellä pysäkillä oli. Se on kyllä hyvä pysäkkivalinta, vaikka itse sanonkin. Tai ainakin vaikuttaa hyvältä.

Päivän päätteeksi vielä Hattutehtaalle hakemaan punapäitä, kannettavaa tietokonetta ja kainalosauvoja lätkäjätkähahmolle. Illan pimeydessä ajoin sitten kotiin.

Ennen nukkumaanmenoa kävin kaupassa ja järjestelin tavaroita aamua varten. Aamulla pitäisi päästä lähtemään liukkaasti, jotta olen ajoissa hakemassa ohjaajaa ja kuvaussihteeriä. Eväiden valinta oli kyllä taas yhtä hankalaa kuin ennenkin. Ei voi tietää mitä tulee syömään seuraavan kahden päivän aikana.

Sunnuntai 1.12.2002

Pidimme tänään viimeisen kokouksen ennen tiistain kuvauksia. Paikalla oli koko ydintiimi. Tunnelma on aika luottavainen, vaikka jokainen tietää, että ne kaksi kuvauspäivää eivät tule olemaan mitään herkkua. Mitä jos olemmekin keskiviikkona liikaa aikataulusta jäljessä? Bussikuski saapuu ja joutuu odottelemaan tuntikaupalla kuvausten päättymistä. Bussiakaan ei varmaan ole siinä vaiheessa vielä pesty, ja bussin sotkemisesta ei ole kerrottu mitään bussin lainanneelle firmalle. Esimerkillistä yhteistyökumppaneiden kanssa toimimista.

Selasimme Marcuksen ja Mikan kanssa kuvaussession läpi, jotta kuvaukset hahmottuisivat paremmin mieleen. Kävimme läpi valaistuksia ja kuvaustyylejä. Päätimme mitkä kuvat kuvataan käsivaralla ja mitkä jalustalta (statiivilta, kuten ammattilaiset sanovat). Pääsimme yhteisymmärykseen.

Viimeisten kertausten jälkeen olimme valmiit lähtemään pois. Huomenna on oikea aika alkaa panikoida, jotta voi kuvauksissa rauhoittua toimimaan rationaalisesti. Pelottaa se kiire. Eikä ihan vähän.

Perjantai 29.11.2002

Tänään ei ole tullut juuri mitään uutta ilmi. Ilmapalloja on etsiskelty kuvan täytteeksi.

Torstai 28.11.2002

Bussikuskiasia varmistui. STA tarjoaa kuskin sekä tiistaiaamuksi että keskiviikkoillaksi. On kyllä mahtavaa työskennellä tuollaisen yhteistyökumppanin kanssa, joka edes harkitsee kaikkia pyyntöjä. Kaiken kukkuraksi pyyntöihimme on suostuttu.

Bussiasioista vaiheessa on vielä kuljettajan vaatetus. Sellaiset pitäisi hankkia jostain, ja yksi vaihtoehto on kysyä STA:lta niitäkin. Toivottavasti lykästää.

Keskiviikko 27.11.2002

Piruvietä, että Isoon Pajaan meneminen aamukahdeksaksi voi olla hieman myöhäisempään päivärytmiin tottuneelle kova paikka. Tunti matkoihin merkitsee sitä, että pitää herätä kuuden aikoihin. Huutava vääryys on se. YLE:n Isossa Pajassa oli siis tarkoitus tutustua musavideomaailmaan tarkemmin. Paikalle oli saapunut joku miltei kaikki Suomen musavideot ja mainokset kuvannut mies, Kylmäverisesti Sinun -sarjan ohjaaja, tuikituntematon leikkaaja ja Kuutamolla-leffan tuottaja. Meille sitten kerrottiin vähän mitä tuleman pitää ja annettiin vinkkejä homman hoitamiseen. Liian myöhään, sanon minä. Suuri osa tuotannollisista asioistahan oli jo tehty. Tässä vaiheessa homman ohjaamiseen toisille urille olisi tarvittu paljon voimaa ja aikaa.

Kiinnostavinta tässä päivässä minusta oli se, että tapasin itse bändin edustajia. Minua kiinnosti lähinnä se, että miksi bändi oli lähtenyt tällaiseen mukaan. Tuntuu hassulta jättää levyn ensimmäisen musavideon teko amatöörien harteille. Ilmeisesti Suomen musavideoscene ei ole kovin ammattilaispohjainen, jolloin tarvittavaan laatuun päästään amatööripohjallakin. Mitä sitten, jos käsikijoituskisan paras käsis olisikin ollut 13-vuotiaiden pojankloppien? Olisiko homma toiminut silloin edes niin hyvin kuin se nyt toimii? Vai toimiiko homma nyt lainkaan; luulemmeko me itsestämme liikoja?

Tiistai 26.11.2002

Etsiskelin aamulla ennen töihin menoa sopivaa bussipysäkkiä ulkokuvia varten. Menin kiertoajelulle autolla, koska lienee ilmiselvää, että sellaisella on joustavampi liikkua kuin julkisilla. Olin etukäteen jo miettinyt, että mistä voisi löytyä hyviä pysäkkejä juuri meitä varten. Pari kriteeriä piti täyttyä. Pysäkin pitää olla lähellä Vallilaa (studio) ja Ruskeasuota (bussivarikko) sekä siellä ei saa olla kovin runsasta liikennettä. Toki olisi plussaa, jos bussin kääntäminen onnistuisi mahdollisimman helposti.

Ehdokkaita löytyi lopulta Pohjois-Haagasta, Maunulasta ja Ilmalasta. Ensimmäisenä siis Pohjois-Haagaan, josta tarkastin pysäkit Ilkantie ja Järviluomantie. Jälkimmäinen vaikutti todella lupaavalta. Bussia pystyisi ajamaan pysäkin ohi uudestaan ja uudestaan helposti. Lisäksi kadulla on keskikoroke, jonne voi laittaa valoja tai kameran.

Etenin Maunulan kautta Ilmalaan. Maunulasta löytyisi rauhallinen paikka ja kaupungin valoja. Jos olisi halunnut urbaanin ympäristön kuvauksille, niin se olisi ollut jees. Maunulassa olisi ollut vaan vähän niukasti tilaa bussin pyörittelyyn. Ilmala olisi ollut toinen varteenotettava vaihtoehto. Järviluomantien metsäisyys oli kuitenkin se tärkein asia, ja siitä tulee kuvauspysäkki.

Maanantai 25.11.2002

Soitin bussifirmaan. Firman edustaja oli todella mukava ja täysin mukana videon tekemisessä. Sieltä tulee haluamamme bussi kuvauspäivän aamuna kuvauspaikalle ja seuraavana päivänä bussi viedään ulkokuvauksiin vielä. Ja kaikki tämä hoitui STA:n avuliaan työntekijän vuoksi. Mahtavaa!

Lähetin illan päätteeksi bussifirmaan viestin, jossa kiittelin jo etukäteen yhteistyöstä ja hyvästä meiningistä. Samalla kerroin aikataulumme ja studion sijainnin. Huomisaamu on varattu ulkokuvausten pysäkin etsintään.

Sunnuntai 24.11.2002

Jatkoimme siitä mihin eilen jäimme. Kun olimme saanett "blokit" jaettua, aloimme ryhmitellä niitä. Samankaltaiset vierekkäin ja omaksi joukokseen. Tässä homassa Excel osoittautui taas loistavaksi ohjelmaksi. On se hienoa, että taulukkolaskentaohjelma venyy vaikka millaisiin juttuihin.

Itse kuvausaikataulun rakentaminen aloitettiin sillä, että merkittiin kutakin blokkiryhmää, siis usean samankaltaisen blokin joukkiota, yhdellä post-it -lapulla. Liimasimme ne blokkiryhmät, joilla oli rajoitettu kuvausaikataulu, ensimmäisinä lukujärjestykseen. Sitten läiskimme loput niille mahtuviin aukkoihin niin, että saimme täytettyä kaksi kuvauspäivää aamusta iltaan saakka. Näin se aina menee.

Lauantai 23.11.2002

Pidimme Ismon ja Liisan kanssa kuvausaikataulukokouksen. Jaoimme videon "blokkeihin", jotka sisälsivät samankaltaisia ja -sisältöisiä kuvia. Näin oletamme pystyvämme järjestelmään kuvaukset niin, että kenenkään näyttelijän ei tarvitse istuskella bussissa yhtään ylimääräistä. Hieman yli viikko on kulunut siitä kun sain tietää, että tämä nakki on napsahtanut kohdalle ja nyt on olo, että tämän on toennyt aikoja sitten ja että tämä olisi kuulunut kalentereihin jo hyvän aikaa. Oli jotenkin rauhallinen tunnelma kun väsäilimme ryhmityksiä kuville.

Torstai 21.11.2002

Tutustuin töissä Sonyn DSR-300 -kameraan, jonka tapaisia on tulossa käyttöömme sinne kuvauksiin. Kyllähän tuon kanssa pärjää, ei se siitä ole kiinni, mutta miten hyvin. Minä kun en ole paljoa noin ison kameran kanssa puljannut. Käyttöliittymäkin voi olla aluksi vähän hakusessa. Kuvakäsis valmistui.

Keskiviikko 20.11.2002

Laten kanssa pohdittiin, että josko otettaisiin bussikuskiksi eräs teekkari, jonka meriitteihin mm. kuuluu teekkaribussin ojaanajo. Toivottavasti miehellä käy, että ei mene hankalaksi. Asiaa puoltaa myös se, että kyseinen herra työskentelee STA:lla, joten olisi jopa loogista että hän tulisi ajamaan bussia meille.

Tiistai 19.11.2002

Liisa on hoitanut castingia kunnialla ja miltei kaikki roolit on jo täytetty. Maahanmuuttajia löytyi Caisasta ja joitain rooltuksia on tehty itse kunkin tuttujen kautta. Kuvakäsis valmistui.

Maanantai 18.11.2002

Projekti lepäilee yhä laakereillaan minun osaltani. Ismo ja Marcus olivat kuvakäsikirjoittaneet videota 90 sekunnin kohdalle jo. Bussikin oli löytynyt. STA:n matalalattiabussi oli homman nimi. Connexilla, joka olisi ollut ensimmäinen vaihtoehto, oli kaikki bussit käytössä. No, nyt kuvaamme vaaleansinisessä bussissa. Minusta tuli samalla bussivastaava. Soittelen bussifirmaan tällä viikolla.

Sunnuntai 17.11.2002

Annoin koko projektin olla poissa mielestäni. Illalla pohdin Ismon ja Niksun (Niko Setälä) kanssa bussiasiaa. Mistä me sen bussin hankimme?

PS. Niin tosiaan, katsoinhan minä Apulannan keikkataltioinnin telkusta. Tonilla on aika hitsin käheä ääni.

Lauantai 16.11.2002

Kävin aamulla katsomassa studiota. Tai pikemminkin yritin. Studio sijaitsee Vallilassa konepaja-alueella, ja alue on aidattu ja lukittujen porttien takana näin viikonloppuisin. Katselin aidan takaa ja mietin, että mikähän halli se noista on. Lähinnä ongelmallista on se, että jos varattu studio on jotenkin bussin saavuttamattomissa: oven edessä on liian ahdasta, jolloin sisälle ei mahdu ajamaan tai halli on liian korkealla maan pinnasta, jolloin bussi pitäisi saada jotenkin nostettua ylös. En siis kuitenkaan päässyt lähemmin ihastelemaan hallia ja lähdin siirtymään Ismon luo.

Ismolla aloitimme pohjapiiroksen teolla. Sijoitimme kaikki matkustajat, joilla on joku nmetty rooli käsikirjoituksessa, bussin penkeille. Lähdimme siitä, että bussin pitäisi olla mahdollisimman korkealattiainen, jotta lestadiolaisperheen vaunujen nosto itse videossa saataisiin mahdollisimman hankalaksi. Toisaalta, bussissa piti olla etusillalla sellaiset penkit, että videon päähenkilöt voisivat katsella toisiaan. Tämä rajoitti bussimallit kahteen malliin, joista valittiin mieluisampi. Tälle pohjalle lähdettiin pohjapiirtämään tilanteita.

Marcus piirsi storyboardia ja minä hahmottelin sen pohjalta pohjapiirrokseen kamerakulmia. Ismo läiski lopulta jokaiseen pohjapiirrokseen kuvattavat henkilöt. Kaikenkaikkiaan kuvakäsikirjoitimme kuutisen tuntia ja saimme aikaan puolen minuutin verran kuvakäsistä. Tehokkuus on mottomme.

Perjantai 15.11.2002

Studio löytyi. Tarkoitus on siis kuvata studiossa niin, että bussi ajetaan studioon, studio pimennetään ja kuvitellaan, että on pimeä vuorokaudenaika. Bussi valaistaan sisältä näyttämään normaalilta bussilta. Ulkoa posotellaan satunnaisia valoja kuvastamaan ulkona viliseviä autojen ja kaupungin valoja. Näin sen pitäisi toimia. Toivottavasti toimii.

Liisa (Lehmusto) hermoilee jo täyttä häkää roolituksen ja tarpeiston suhteen. Ismo lienee hermoilussa minun ja Liisan väliltä, ja koko muu tiimi vaikuttaa suhtautuvan tähän juttuun ihan lungisti. Ainoa hermoilun aihe tässä vaiheessa on se, että kuvakäsiksen pitäisi olla mahdollisimman nopeasti valmis, jotta voidaan tehdä kuvausaikataulu. Siispä tuumasta toimeen ja huomenna Ismon luo kuvakäsikirjoittamaan. Marcus (Korhonen), toinen kuvaaja, tulee myös mukaan.

Torstai 14.11.2002

Olen kuunnellut Hiekka-biisiä runsaasti. Lähtökohtahan on se, että sitä pitää nyt kuunella, ennen kuin se alkaa tuntua vastenmieliseltä.

Ismo kyseli, että millaisia haluja minulla oli tehdä mitäkin. Sanoin suoraan, että kyllä meikäläinen kuvata haluaa ja kuvakäsikirjoittaakin, jos vaan aikataulu suo. Kuvauspäivät oli sovittu jo, nimittäin. 3.-4. joulukuuta - aikaa ei siis ollut paljoa hukattavaksi.

Puhuimme pääosin kaikkea yleispätevää asiaan liittyvää: kuka hommaa näyttelijät, mistä saadaan bussi, missä kuvataan, riittääkö aika ja meneekö hermo? Oli jotenkin itsestäänselvyys, että bussi on vanhahko korkealattiainen kaupunkibussi. Bussiasia tuli miltei samaan ääneen minun ja Ismon suusta. Hyvä juttu niin, sillä Ismon kanssa on tässä mielessä helppoa työskennellä. Ajan mittaan on oppinut tuntemaan miehen niin, että ajatusmaailmatkin kohtaavat. Tietää vähän mitä Ismo ohjaajana haluaa.

Bussin etsinsä sälyttyi jotenkin minun harteilleni. Tai vaikuttaa siltä. Viime vuonnakin bussin hankinta osui minun kontolleni Kaikki on hyvin -elokuvan osalta. Suhteistani bussifirmoihin saattaisi olla hyötyä kun etsisimme halpaa bussia kuvausmiljööksi.

Keskiviikko 13.11.2002

Ismon (Kiesiläinen) toteamus siitä, että "nyt joudumme tekemään musavideon", tuli kyllä täysin odottamatta. Olin kyllä havainnut jotain sellaista, että hän ja Tomppa (Tuomas Peurakoski) olivat suunnitelleet kirjoittavansa käsiksen Apulannan käsikirjoituskilpailuun, mutta harvoin se kaksikko oli mitään saanut aikaan muutamassa päivässä, joten olin antanut ajatuksen olla. Toisaalta, en olisi heti ensiksi olettanut, että voitto osuisi kohdalle.

Kohtalokkaaksikin voi voittoa sanoa. Minulla ei ole mitään henkilökohtaisia intohimoja Apulannan musiikkia kohtaan. Juuri
hätäisesti olen koko bändiä kuunnellut kunnolla. Mielikuva bändistä ja sen musiikista oli vahvasti kappaleiden "Anna mulle piiskaa" ja "Mato" virittämiä. Ei mitään kovin kaunista siis.

Ismon minulle soittama Hiekka-biisi kolahti kyllä kohtalaisesti, lähinnä menevän rytminsä vuoksi. Bussiin sijoittuva maailmanlopunhenkinen käsiksemme olisi kuin nakutettu tähän biisiin. Ainoat asiat, joita pelkäsin olivat meidän kyky tehdä video markkinavoimia tyydyttävästi valmiiksi ja tukka aikataulu. Silti oli hyvä tunne. Tästä vielä seuraisi kaikenlaista mielenkiintoista, se oli alusta saakka selvää.



Lauri Räty 03.12.02
lauri.raty@iki.fi

Katso myös
» Ihmiskunnan Ainoa Toivo
» Apulanta-yhtyeen kotisivut

Musiikkivideoiden maailma

» Steen1 – Making of Jarden träkki
» Musiikkivideon elokuvatyöläinen
» Suomen oma Music Television
» The Voice
» Avustajana musiikkivideossa - tähdeksi tähtien takaa?
» Oulun musiikkivideofestivaalit 2005
» Tee Se Itse -musiikkivideo