Ohita navigointi

Amélie (Le Fabuleux Destin d'Amélie Poulain)


Nykyajan faabeli Pariisista


Amélie (Le Fabuleux Destin d'Amélie Poulain, Ranska 2001)

ohjaus Jean-Pierre Jeunet, pääosissa Audrey Tautou, Mathieu Kassovitz
Elokuvan ensi-ilta Bio Rexissä 26.10.


Jean-Pierre Jeunet'n (Delicatessen, Alien: Resurrection) uusin elokuva tarjoaa jälleen fantasiaa, nyt romanttisen komedian muodossa.


Nuori, viaton, naiivi, mielikuvituksekas. Sellainen on pariisilainen Amélie
Poulain. Hän elää lapsesta saakka omassa maailmassaan, johon kuuluvat muun muassa puhuvat nallet ja myöhemmällä iällä esimerkiksi aarrearkut,hyväntekeväisyystarkoituksessa väärennetyt kirjeet sekä taskun läpi punaisena hohtavat avaimet. Amélien epäsosiaalinen äiti kuolee tytön ollessa nuori ja hänen epäsosiaalinen isänsä huolehtii kasvatuksesta. Amélie kaipaa läheisyyttä, jota on kuitenkin tarjolla vain lääkäri-isän viikoittaisessa tarkastuksessa. Tytön sydän pamppailee ilosta ja jännityksestä, ja isä laatii diagnoosin: synnynnäinen sydänvika. Amélielle päätetään tarjota myös koulusivistys kotona. Seuraksi jäävät nallet.


Parikymppisenä Amélie muuttaa lähiöstä lähemmäs keskustaa ja aloittaa työt kahvilassa. Hänen elämänsä mullistaa Prinsessa Dianan äkillinen kuolema. Kuullessaan uutisen kotinsa TV:stä tarinamme sankaritar pudottaa kädestään pallon, joka vierii seinää kohti ja tönäisee irtonaisen laatan pois paikaltaan. Laatan takaa löytyy kaiverruksin koristeltu peltiarkku, joka sisältää aarteita kymmenien vuosien takaa: pienen pojan keräämiä marmorikuulia, kuvia jalkapalloilijoista. Amélie päättää ilahduttaa arkun omistajaa, etsii tämän ja palauttaa aarteen paljastamatta itseään.
Améliesta tulee salainen hyväntekijä. Hänen mielikuvituksensa ei aseta
mitään rajoja avustustoimenpiteille ja niistä tuleekin hyvin monimutkaisia
operaatioita vaikkapa ihmisten rakkauselämän parantamiseksi. Amélien
toiminnasta tietää vain utelias naapuri, joka lopultaa sanoo hänelle
epäilevänsä, että avustustyöntekijän olisi välillä hyvä auttaa itseään.
Tyttö törmääkin passikuva-automaattien alta revittyjä valokuvia keräävään mieheen, joka näkee maailman samalla tavoin kuin hän. Miehestä tulee Amélien seuraava projekti, aivan erityisen mittava ja mutkikas.


Kuvan magiaa


Amélieta voisi kuvailla romanttiseksi satukomediaksi. Näyttelijät
taiteilevat uskottavasti rooleissaan, jotka ovat jotain yksiulotteisten
satuhahmojen ja moniulotteisten persoonien väliltä. Huumori toimii
pääasiassa loistavasti ja vaikuttaa vain paikoitellen tekemällä tehdyltä.
Sadunomaisuus korostuu elokuvan kuva- ja äänimaailmassa, jonka eräs
merkittävä elementti ovat tehosteet, vähän Ally McBealin tyyliin. Pitkät
nosturiin kiinnitetystä kamerasta kuvatut ajot kuuluvat myös kuvaan.
Faabelin parhaiden perinteiden mukaan tästäkin tarinasta löytyy opetus.
Elokuva on nähty antiteesinä nykyajan itsekkyydelle, ja elokuvan juliste
lupaa muuttaa elämäsi. Ainakin se saattaa saada katsomaan elämää uusien lasien läpi. Helsingissäkin saattaa hetkeksi tavoittaa nostalgisoidun Pariisin tunnelman tai nähdä avainten hehkuvan. Itse törmäsin kaupungilla elokuvan henkilöihin vielä pari päivää sen katsomisen jälkeen.

Elokuva sai Suomen ensi-iltansa Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalien päätösnäytöksessä 27.9. ja vaikka festarikävijöiden elokuvamaku on aivan yhtä monipuolinen ja ennakkoluuloton kuin R&A -festivaalit nousi


Amelie yhdeksi suosituimmaksi elokuvaksi.
Rakkautta ja Anarkiaa teki tänä vuonna Suomen mittapuissa ennätyksellisen kävijätuloksen. Kävijöitä festivaalilla oli huimat yli 35.000 henkeä.

Ensi vuoden R&A -festivaalin päivämäärät ovat 19.-29. syyskuuta 2002.



Ilkka Järvinen 08.11.01
ilkka.jarvinen@pp.inet.fi

Katso myös
» Rakkautta ja Anarkiaa 14th Helsinki Film Festival 2001
» Lähetä Free Your Mind -postikortti