Opittu totuus
En muista katsoneeni niitä pilviä
jotka pyyhkivät vienosti kasvojasi
en osannut nimetä kasvojesi kyyneleitä
sillä villi sade yhtyi niihin ja haarautui kuin joet
sanasi muistan selvimmin
huuliesi liikkeet kun maalasit niillä ilmaa
"Tämä on vanha väsynyt maailma"
sanoit niin etten koskaan muistaisi muuta
sinä hetkenä opittu totuus
astui maailmaksi
enkä osannut kuin nyökätä
ja ottaa kätesi
luminol 30.06.04
surferrosa@luukku.com
- Katso myös
- » Radio Auroran murrerunokilpailu
- » rakkausrunot.com
