Iik. Olen lentokonebongarikin.
Antti Salminen @ 31.08.07 10:25
Tuumin kesän alussa kuvaavani paljon metroja mutta kuinkas kävikään, minut ja mopon löysi useasti Helsinki-Vantaalta. Vietin monia tunteja putkeen kuvaten. Huomattavaa oli, kuinka useat kymmenet samat naamarit olivat monesti paikalla. Tulipa sitä turistua pariskunnan kanssa, jokta ovat olleet kentän laidalla useita kymmeniä vuosia! Tiedä mitä kieroa sisässäni asuu, mutta suorastaan rakastan kun voi mennä johonkin hörhöön asiaan tarkkailijan roolissa. Tutkia miten juttu toimii, koettaa samaistua bongareihin ja lopulta, tietenkin, huomata olevansa äkkiä itsekkin yksi “hörhö”.
Kentän laidalla on useita kymmeniä perheitä. Osalla on eväskoria, kaikilla kuitenkin kamera. Asiantuntijat kantavat isompaa kameraa jossa metrin mittainen objektiivi. Kun näkyyn tottuu, alkaa äänien havannointi. Koneiden erilaiset moottoriäänet, jylinät ja suhinat. Mutta oi sitä ihmetystä kun toisinaan ilma tempppuilee ja on kuin joku löisi ruoskalla ilmaa. Viuh ja vauh ilma pitää ääntä. Noh, yritä tuota selittää. Ehdotan työporukalle tuota virkistyspäivän kohteeksi. Mukaan kamerat ja patonkikori.
Tämä kirjoitus on kirjoitettu Friday, August 31st, 2007 at 10:25 ja se kuuluu kategoriaan Kaupunki. Voit seurata tämän kirjoituksen kommentteja RSS 2.0 avulla. Voit kommentoida, tai lähettää trackbackin sivuiltasi.
